Ton painajainen Virginiassa -kokemuksen jalkeen muutos tanne etelaan on aika mieleton. Taalla noudetetaan Reading -ohjelmaa nimelta Voyager, joka on ns. scripted program eli opettajan opas kertoo kohta kohdalta, kuinka tunti etenee ja siinahan sitten luet valmiita lauseita kuten 'Let's talk about synonyms. Synonyms are...' Siis Teaching for Dummies. Kuka tahansa palikka vois opettaa ton mukaan. Ohjelma vie aamusta kaks ja puol tuntia. Taman jalkeen on pika-annos Language Art eli englannin kielioppia, sana- ja lauserakenteita. Sitten on pika-annos kirjoittamista. Olen nyt jo huomannut, etta nykyiset 2.luokkalaiseni lukee ja kirjoittaa paremmin mita 4.luokkalaiset Virginiassa.
 
Riippuen miten paljon tama kielikylpy vie paivasta, loppuaika kaytetaankin sitten matematiikkaan ja joko Social studies tai Science -miniannokseen. Taalla etelassa kun rakastetaan rasvassa kylvetettya ruokaa, on Georgian osavaltio lisannyt mukaan myos oppiaineen 'Health'. Lisaksi oppilaat saa liikuntaa kaksi kertaa viikossa erillisilla liikuntatunneilla. Tykkaan ihan sikana tasta jarjestelmasta, kun ei oikeesti ole minkaanlaista kiiretta hoputtaa muksuja oppimaan. Valmisteluja en tee juurikaan, silla nailla muksuilla on kirjat! Voi jesta etta sita voi arvostaa oppikirjoja ihan uudella tavalla ton Virginiapainajaisen jalkeen. Kaikki pakolliset kokoukset hoidetaan koulupaivan aikana kun penskoilla on naa 'specials' eli musiikki-, kuvis-, tietokone- tai liikuntatunti. Keskiviikkoisin on opekokous heti koulun jalkeen, mutta tanaankin tuli kuulutus et menkaa kotiin ja nauttikaa vapaaillasta.
 
Muistuttaa ehka eniten Suomen jarjestelmaa tahan asti, vai mita? Opettajien tyoaika on 7.15-15.00. Ainoa ero. Ja toi on luksusta verrattuna edelliseen!
 
Toisaalta sitten taas taisinkin aiemmin mainita, etta tyoskentelen ghettossa. Koulu sijaitsee keskella ei mitaan, etta joskus oikein ihmettelen, etta mista ne muksut kompii aamuisin kouluun, kun ei siella ole oikein edes taloja missaan. Hokkelikyla on lahella, mutta ei noi kaikki 600 muksua voi siella asua. 15 omastani kahdeksan asuu suojakodeissa. Mentaliteetti on se, etta selkaan tulee ja rankasti, jos opettaja antaa hiemankin huonoa palautetta. Koyhyysrajoilla keikkuu myos koulu - kopiot kopioidaan ikivanhalla koneella, molemmin puolin paperia. Ostin muksuille vihkot kun viivastopaperi loppui eika kukaan halunnut lahjoittaa omistaan. Osa muksuista kulkee samat vaatteet paalla koko viikon. Osa haisee tosi pahalle. Osan tukka on just sita luokkaa et siella varmaan asuu koko taiperhe. Kaksi imee peukaloa yhta mittaa. Ei haitannut menoa, vaikka totesin et toi olis sama kun nuolisit wc:n lattiaa. Aitia ja isaa pelataan (kunnioitetaan?) vahintaan yhta paljon kuin jumalaa. Mita ikina sanonkin, totean peraan aina topakalla aanella 'Is that clear?' ja muksut vastaa kuorossa "Yes ma'am". Tanaan tarinaa lukiessani ne kavi taas yksitellen hiplaamassa mun tukkaa. Kai se on niille jotain eksoottista. Ja kauheesti ne haluais aina halia. Voi hertsileijaa mita vauvoja ne on. Ja niin raivostuttavia kuin ne osaakin olla, on ne myos niin tuhottoman hellyttavia. Pikkasenkin kehut, niin ai etta, kylla on hymy korvasta korvaan. Valitettavasti sita kehuttavaa ei liian usein ole.
 
Oppilailla on metkoja nimia kuten Jacquavius, Jaliyah, Saniyah, Queen (jolla on 3.luokkalainen veli King joka imee myos peukaloa), Kamyja seka Titus. Milloin joku lurauttaa housuun, milloin joku parkuu kun ei saa tahtoaan lapi, milloin taas kerran pienet sormet silittaa mun paata... voi hyvanen aika. Ihan kuin erkkaluokkaa opettais. Ja sitten mulla on Larry. Larry Watson. Larry-parka tajuaa ehka myohemmin ettei ole se teravin kulma pallossa. Ja aina tekemassa jotain pahaa. Milloin se pollii jonkun toisen lounasrahat, milloin kynia, milloin karkkia, milloin mitakin... Ja aina kaytavalla kuuluu mun katu-uskottavalla aksentillani 'Larry Watson, get in here!'. Sanoin sille tanaan, kun se loi paansa, etta sen otsassa kasvaa sarvi. Se piteli otsaansa ja vahan valia kaannyin katsomaan ja totesin kauhistuneella aanella kuinka se kasvaa kasvamistaan. Muksut oli mukana leikissa ja kauhisteli mun kanssa. Larry oli lopulta pillahtaa itkuun kun kuulemma kotona tulee piiskaa kun lupaa kysymatta sarvetkin kasvaa paasta. Rehtorille totesin tanaan, etta olis se vaan niin kiva, kun joskus voisin sanoa pojalle jonkun positiivisen sanan. Jos joku on pain in the ass niin tama poika on sita. Mutta kylla sekin valilla ansaitsis positiivisenkin kommentin. Vaan anna olla kun sen sanot, niin johan se taas on jotain pahaa tekemassa kun selkas kaannat.
 
Kylla taa opettajan arki on sitten lupsakkaa.