on pahasta. Aina kun meen sinne, jotain pahaa tapahtuu. Tai ei valttamatta pahaa, mutta jotain mista tulee paha mieli. Ajoin eilen illalla australialaisen open, Lisan luokse Alexandriaan. Larry, Lisan poikaystava otti auton ja mentiin tosi mukavaan Tapas-ravintolaan D.C.:hen ahtamaan ittemme ahkyyn. Juotiin Sangriaa, holmoiltiin omaan tapaamme ja todettiin safkan jalkeen, et olis kiva menna viela jonnekkin muutamalle. Niinpa mentiin house-klubiin ja mikas siella odotti ensimmaisena vastassa: Finlandia, vodka of Finland -kyltti. Kiljuin riemusta ja tivasin baariminnalta, saako taalla Finlandiaa. Alakerrasta, oli vastaus ja niinpa haettiin vodka-cranberryt sielta ja tultiin takas ylakertaan hengaamaan. Olo oli hilpea. Otettiin holmoilyvalokuvia Finlandia vodka -kyltin kanssa ja Larry nauroi meille. Vieressani istuva kundi kaantyi ympari ja kysyi olenko Suomesta. Sanoin joo. Se kysyi mita teen taalla. Sanoin et olen toissa. Se yritti kaivaa lisaa jutunjuurta, mut ma kaansin sille selkani ja jatkoin juttua Lisan ja Larryn kanssa. Noin vartti taman jalkeen kaivoin tupakin. Juoma tokki. Olin imeskelly pillilla reilusti vajaan lasin juomaa, joka maistui hassulta sekin. Mietin mielessani, et loukkaantuukohan noi, jos sanon, et haluun lahtee kotiin. Kaannyin heihin pain, ja nain pelkkaa oranssia. Yritin sanoa jotain, mut en saanu sanaa suustani. Nain et Lisa kysyy multa jotain, mut mun korvat oli lukossa, aloin huojua, ja meinasin tipahtaa suorilta jaloilta. Seuraava muistikuva on portaissa takas alakertaan ja ulos, kun Lisa karjui Larrylle, et kanna L alas. Sita seuraava on ulko-ovella, kun Lisa karjui portsarille, et mun ystava on huumattu. Sain kateeni lasin vetta, portsari toi mulle tuolin ja istuin ulkona vesisateessa. Mulla oli kylma, mut hikoilin niin paljon, et jopa kaulani oli marka. En tieda mita tapahtui, sainko jonkun kohtauksen, vai pystyiko se kundi vieressani muka jossain valissa sujauttaa jotain juomaani. Tarisin hetken ja olin taas oma itseni.

Herasin ysilta aamulla, ja olo oli taas kohtuu normaali. Ajoin takaisin tanne perametsaan, ja totesin, etten enaa ikina juo drinkkeja baarissa, vaan bissea pullossa. Jenni, engelsmanni soitti matkalla et se haluu lounaalle ja shoppailee. Niinpa ajoin suoraan Jennin luo, syotiin hyvin ja kaytiin tuhlaa muutama ropo. Pian olinkin taas vasynyt, ja ajoin kotiin. Googletin kaikki oireet hetki sitten, ja ne viittaa Ketamine-nimiseen huumeeseen. En vaan tajua missa vaiheessa se kundi olis ehtiny mitaan loiskauttaa drinksuun, koska me oltiin ylakerrassa ehka 20 minuuttia, ja samantien alettua imutella drinksua, se tuntui hassulta. Toisaalta voi olla, etta sairasta jotain tautia. Toisaalta voi olla, etta sain jonkun kohtaus. Kuka tietaa. Ehka olen allerginen Finlandia vodkalle. Se oliskin sitten maailmanloppu.

Istuin pitkaan hiljaa sohvalla. Pelottaa. Pitais menna laakariin, mutta se maksaa sitten taas jotain miljoona ruplaa ja hopiaa. Ja just kun olin kaks paivaa poissa, en voi heti menna ottamaan vapaata. Lisaksi tajusin yhtakkia, et ne kaks paivaa Thanksgiving Dayn jalkeen mitka pyysin vapaaksi ja oon jo ostanut lennot Atlantaan, tadaa - silloin maanantaina on perhanan field trip Williamsburgiin. Ei tainnu reksi muistaa luvatessaan paivat vapaaks, mut hitto oon lirissa. Toisaalta spesialistini lupasi lahtea sinne, ja reksi luulee mun lentavan Lontooseen tapaamaan perhettani. Ja se tietaa, et oon jo ostanu liput. Et sinansa. Taytyy kattoa. Pennut suree tietty etten lahde, mut jos vaan saan buukattua tyohaastattelut noille paiville, tuskin kaduttaa.

Tilitin Aprilille kaikki puhelimessa ja otin paikkarit. Olo on jotenkin surkee. Pelkaan tietty pahinta, varsinkin nyt kun oon yksin taalla suuressa maailmassa. En voi kertoa aidille sanaakaan, tai se saa paskahalvauksen. Menin suihkuun, ja palatessani odotti missattu puhelu kannyssa. Se oli Mitchilta.

Kaikki menee jotenkin niin pieleen. Oon niin loppuunpalanu, et menkatki alkoi kesken kierron. Tai sitten jonkin eilisessa laukaisi ne. Tieda tuota. Ajattelin menna leffaan Jennin kanssa, et sais ajatukset jonnekin muualle. Kouluhommiin en oo koskenu pitkalla tikullakaan, eika ole mitaan mielenkiintoa tehda niin. En uskalla sanoa kenellekaan muulle kuin Aprilille missa mennaan. Hitto et olenkin yksin.

Tahtoisin niin kovasti Suomi-hupparin. Onhan se khuulia kun on Miami t-paita tai San Fransisco -housut, mutta Suami on kuitenkin Suami. En ikavoi tippaakaan teitin paskakeleja, mutta ikavoin teita ihmisia. Aitoja ihmisia.

Ei ole tarkoitus huolestuttaa. Pusuja kaikille.