Arvoisat lukijani, ystavani, tuttavani, kollegani ja muut horhot,

Lapparini saapui eilen. Mita tein ensimmaisena? Napytin www.youtube.com, hakusanaksi Lordi ja tanssin ympari asuntoa Hard Rock Hallelujan tahtiin. Niin hyvalta tuntui saada viimein netti himaan. Popitin myos ihqdaa biiseja kuten Tytot tykkaa. Niin varmasti naapurinikin.

Totesin eilen aamulla puol seitteman toihin ajaessani olevani joko kuumeessa tai sekoamassa lopullisesti. Niinpa painelin koululle, kerroin mieluummin olevani kuumeessa ja ottavani pari paivaa saikkua. Istuin seitsemaan asti koneella napytellen sijaisohjeita, ja ajoin kotiin. Kummasti matkalla piristyin enka varmasti ole ollut oikeasti tanaan kuumeessa. Kummasti myos niskani ja perseeni on puuduksissa. Kello on puoli kuusi illalla enka ole ahteriani nostanut sangysta. Niin kivaa on ollut mesettaa ja kuunnella musiikkia koneella. Toivottavasti taa ei rajahda.

Aion jatkossa tilittaa kaikki vuodatukseni tanne. Onhan taa kone viimein sankyni vieressa. Ja netti toimii. Maksoinhan sita jo kuukauden tassa ihan turhaan. Mulla ei oo ikina ollu lapparia! Vaan nytpa on. Ja voin jopa lahtea koululta vaikka samaan aikaan lasten kanssa ja tulla kotiin ja napytella tarpeelliset tehtavat. Ihan taivaallista. Jotain hyvaa isossa palkassakin.

Viikon arsytykset

1) jos kaiken kerran pitaa olla niin isoa, miksi jopa vessapaperirullan taytyy olla niin iso, ettei se kunnolla mahdu telineeseen ja sitten se repeytyy aina yksi pala kerrallaan?

2) 'cultural embassador program' my ass. Luokassani on rampannut nyt yhteensa 6 ihmista talla ja viime viikolla arvioimassa opetustani - teenhan kaiken amerikkalaiseen malliin. Ensi viikolla on edessa kolme uutta arviointia.

3) vakuutukset. Kannykkani vakuutus maksaa nelja dollaria kuussa. Saatanhan ajaa autolla sen yli.

4) Car leasing. Jos ikina meinaatte liiskata auton taman firman kautta, voitte yhta hyvin allekirjoittaa itsenne matkalle helvettiin. 30 paivan tilapainen rekisterikilpi meni umpeen kolme paivaa sitten, kunnes oikeat, rekisteroidyt kilvet saapuivat. Omani sanoo South Carolina. Mukana oli kirje 'saamiemme tietojen mukaan olettekin Virginiassa. Uudet kilvet tulevat pian.'. Lahetin viikko sitten sahkopostia firmaan, josko ne pikkuhiljaa tulisivat, silla mun pitaa menna kirjalliseen ja ajokokeeseen saadakseni Virginian ajokortin. Suomalaisella voin ajaa 90 paivaa maahan saapumisestani. Deadline lahestyy vajaan kolmen viikon paasta. En voi menna ajokokeeseen ennen kuin saan oikeat kilvet. Onko mun meiliini vastattu? Ei. Jatinko pikkuisen akaisen viestin firman vastaajaan tanaan? Jatin.

5) naimakaupat. Naimisiin pitaa menna mahdollisimman nuorena, jotta elama voi pyoria koulun, aviomiehelle kokkauksen ja lasten harrastusten ymparilla. Miten tama eroaa suomalaisesta perhe-elamasta? No siten, etta se on ainoa elamansisalto. Ystavia ei enaa sen jalkeen ole. On hapea olla sinkku, korkeasti koulutettu ja omassa asunnossa yksin asuva. Tuopille toiden jalkeen? Hell no!

6) naiivit romanialaiset. Samassa kompleksissa asuu romanialainen pariskunta, jotka ovat opettajia saman jarjeston kautta. Tutustuin heihin viikko sitten bileissa, jotka jarjesti kuivaakin kuivempi ranskalainen peruna. Jumantsuikka etta olikin kuivaa. Kuivempaa kuin Martini. Katosin tupakalle romanien kanssa ja he kertoivat, etta he bilettivat kerran viikon suomalaisten kundien kanssa, jotka osasivat ryypata. Ihanaa olla tunnettu siita, etta suomalaiset osaa ryypata. Naisromani selitti ihan onnessaan kuinka kaikki on niin mukavia ja ystavallisia taalla. Pyorittelin silmiani ja mietin etta jep jep, ootapa vaan kunnes puukottavat sua selkaan saadakseen jotain, mita sulla on. Niinhan ne tuppaa tekemaan. Nuo ameriikkalaiset naas. Money, money, money...

7) britit. Uusi local advisorini on vanhempi engelsmanni, jonka aksentti on niin koominen, etta on vaikeeta puhua sen kanssa nauramatta. Kiitin sita sen ystavallisyydesta ja aitoudesta mua kohtaan viime lauantaina. Se vastas 'oh you are quite lovely yourself'. Mika persetti on quite lovely?? Mahan oon ihana, enka melko ihana.

Sitten faktat kehiin. Olen USA:ssa, ja 25% kouluni oppilaista puhuu aidinkielenaan espanjaa. Hengailen aussin ja brittien kanssa. Sheri, kollegani on ehka ainoa jenkki, jonka kanssa oon enemman tekemisissa. Ja vaikka se nainen on fiksu ja mukava ja kaikkea, silla on silti tietyt periaatteet jotka sotii omiani vastaan. Se puolustaa maataan henkeen ja vereen, vaikka tosin kylla makin muutamaan kertaan vaannan itkua kun naen Suomen lipun jossain. Naille ma olen Suomi. Jarjestolleni ma olen Suomi. Tiedan tekevani uraa uurtavaa tyota jarjestolle, mutta sitten taas... voi itku. Liekohan ollut viisain ratkaisu valita meikalainen edustamaan Suomea kun tama sanansailani ei aina anna parasta mahdollista kuvaa Suomesta?

Mun muksut on ihania, edelleen. Niin paljon kuin ma vihaan niita paivan paatteeksi, ne myoskin tekee mun paivista niin paljon parempia. Saan edelleen kortteja joka viikko, kuinka olen laatuope tai kuinka olen niin kaunis. Tiedeneropatti Luis kiitti yksi perjantai viikkoraportin hyvista arvosanoista. Nauroin ja sanoin et itsehan ne olet ansainnut. Fabio ajaa mut hulluuteen asti harjoitellessaan sanomaan mun koko nimea. Ja se polvasti osaa viela sanoa r:nkin oikein. Ja saan kuulla koko nimeni noin 20 kertaa paivassa. Noah ja Jilmar on niin umpirakastuneita muhun, ettei ne tieda miten pain olisivat, jos menen istumaan niiden viereen tai selitan niille jotain, puhumattakaan jos kehun niita! Hertsileijaa sentaan. Aina kun pyydan niita tekemaan jotain tai ylipaansa puhun niille, ne punastelee. Joka paiva ne tarkistaa, ettei mulla vaan ole aviomiesta. Ne ei vissiin tajua, et siihen mennessa kun ne on taysikaisia (21 taalla) ma oon jo toinen jalka haudassa. Miten niin pojat jaa aina paremmin mun mieleen mita tytot?! Yhden pojan menetin talla viikolla. Istuin mutsin kanssa viime perjantaina puoltoista tuntia koulupaivan paatteeksi ja mietittiin strategioita, milla saada poika pysymaan paikallaan useampi minuutti kerrallaan. Keskiviikkona poika ei enaa ilmestynyt kouluun, ja lounasaikaan sain meilin kansliasta, etta poika on muuttanut isansa luokse, silla isa voitti huoltajuuskiistan, ja etta aiti on oikeasti popilassa. Kiva, kiva.

Pikkupojista paastaankin sitten isoihin poikiin. Koeajoin sitten kaksin kappalein amerikkalaista. Ensimmainen kompastus tapahtui erittain tapahtumarikkaan perjantai-illan paatteeksi. Olin lahikuppilassa naapurini kanssa. Saman illan aikana juttelin niin Afganistanista palanneen sotilaan kanssa kuin paikallisen junttipuntin kanssa. Afganistan lahti ennen pilkkua (klo 2 taalla) toiseen baariin ja tulla pussautti mua ennen lahtoaan, tunki puhelinnumeronsa mulle ja lahti. Junttipuntti palas takas luokseni ja kaski liittya seuraansa, kuten se oli jo aikaisemmin pyytany. Niinpa jostain syysta, ehka siks et se vakisin raahasi mut mukaansa, siirryin sivummalle sen kaa. Jutskattiin loppuaika, ja se kutsui itse itsensa jatkoille mun luo. Se kertoi, etta oli nahny mut samassa baarissa pari viikkoa sitten muttei uskaltanut tulla juttelee mulle. Aattelin notta jaaha. Sitten se tivas muistanko sen mita en todellakaan tehnyt. Sen kaveri oli portsarina, ja ajoi meidat kampalle. Tunteakseni oloni mukavammaksi, kutsuin myos portsarin jatkoille, ja ne tyhjensi mun kaljat jaakaapista. Garreth jai nukkuu viereeni, portsari lahti himaan. Niilla on ihme tarve suojella naisia, ettei ne vaan jaa yksin mihinkaan tai joudu vaaraan seuraan. Vahan pussailtiin siina mut ei sen kummempaa. Aamulla ajoin G:n sen autolle. Se sanoi soittelevansa. Aattelin et niin varmaan.

Seuraavana paivana Afganistan teki comebackit. Se halusi tulla luokseni ja ajattelin etta olihan se sen verran komia heppu et miksei. Se tilitti mulle sotatarinoita, ja ma annoin sille stressinlievitysta. Tai no, kumpihan meista enemman tartti stressinlievitysta... Aamulla se lahti, enka ole kuullut siita sen koommin. Ei paljoa haittaa, silla se ei kyennyt suoriutumaan loppuun asti. Vaan Garrethpa soittikin. Useaan otteeseen. En ottanut sita luokseni ennen kuin viime lauantaina. Eika muuten kaduta.

Suurin osa amerikkalaisista miehista on osittain ymparileikattuja. Parantaa kuulemma suoritusta ja tuntuu mukavammalta, seka on hygienisempaa. Allekirjoitan.

Jaaha. Jos tekis jotain illallista. Onhan kello jo kohta seitseman, enka oo syony ku aamupalan. Koko paiva sangyssa. Ihanaa :)