No niin. Viimein paasen paivittamaan oikeita asioita. Olen talla hetkella Aprilla Atlantassa. Ostin kalliit liput paastakseni pois hetkeksi liiankin ahdistaviksi kayvista piireista. Tai ehka enemmankin voidakseni viimein viettaa vapaan viikonlopun. Lentoni piti alunperin lahtea Washingtonista klo 20.30. Meita istutettiin koneessa 45min, ja sitten tuli kuulutus, etta poistukaa koneesta. Odotin tunnin kunnes tuli kuulutus, etta toinen siipi on vaurioitunut ja etta kone ei lahde minnekaan. Jalleen odotin tunnin, ja sitten tuli kuulutus, etta toinen kone on matkalla Washingtoniin ja vie meidat Atlantaan, tosin lahtoaika olikin sitten 00.40 ja perilla olin 02.00. Hauskaa, tai sitten ei. Painelin baariin, tilasin tuplavodkan ja jumitin. Juttelin ties millaisten ukkojen kanssa tiskilla. Koomista sinansa, mutta jestas etta vitutti. Kai olen ansainnut rangaistuksen, kun haukuin niin kovasti tiimiani eilen aamulla.

Muutenkin eilen valahti muutamat kyyneleet. Otti taas jotenkin turhan koville kaikki ja aina kun oon vasyny, huomaan pillittavani mita ihmeellisimmista syista.

April noukki mut kentalta, vaihdoin hippakuteet naistenvessassa ja ajettiin suoraan Atkinsiin. Se paikka vaan ei ole enaa entisensa. Typeraa. Niinpa tultiin Makkarin kautta himaan ja sammuttiin sohvalle. Mietin juuri mitahan tasta paivasta tulee. Pitais nimittain nahda Mitch. Jannittaa ihan pirusti.

Nyt lahdetaan shoppailee illaks hippakuteita ja murehditaan muista myohemmin.

Leenuliinu elaa taas!!!