Tästä
tulee varmaan sekavin kirjoitukseni ikinä. Kaikki alkoi viime tiistaina
kun lähdettiin bestiksen kanssa Tukholmaan. Menomatkalla tapasimme
erittäin mukavan ja erittäin söötin ruotsalaisen, jonka kanssa ilta
sujui oikein rattoisasti, kuten myös yö ja seuraava päivä
Stockiksessakin. Erotessa se pyysi mun numeroa ja meiliosoitetta.
Paluumatkalla tekstasin sille et me tarvitaan bodyguardia, sillä
neandertalin kaltainen jenkkipoika tuijotteli liikaa tissejämme.
Torstaina oli sitten väsymys ja krapula. Eino pyyteli kovasti luokseen
iltateelle, mutta juuri saaneena ajattelin ennemmin seuraavaa työaamua,
ja passasin.
Perjantaina puhelin soi 22.20. Puhelu tuli
Jenkeistä. Se oli advisorini Colleen. "Hei L, meillä on sinulle
sijoitustarjous". Sydän hakkasi sataa ja pienessä sievässä mongersin
japania takaisin. Sijoitus olisi Virginiassa, kaupungissa nimeltään
Manassas. Sanoin välittömästi että lähden. Sovimme uuden puhelinajan
maanantaiksi.
Itkin ja soitin Aprilille ja hönöpäissäni
Mitchillekin. Netti jumitti ja bestis toimi meililootani
koordinaattorina. Join lisää siideriä ja menin nukkumaan.
Sain nukuttua ehkä viisi tuntia. Onneksi oli vain kuuden tunnin
työpäivä. Vartijamme tuli käymään, ja muiden työntekijöiden katseiden
välttäessä antoi mulle lapun, missä luki sen puhelinnumero ja nimi.
Sitten se kuiskasi, et bileet tänään, tuu. Soitin ystävälleni ja
kyseisen myymälän päällikölle ja kysyin, lähdemmekö käymään bileissä.
Kundit kun kuitenkin ovat 19-20-vuotiaita (jees, ai nou!). Hän sanoi
että joo, mutta lähdetään pian stadiin sitten vaikka yhdelle. Perille
päästyämme vartija kierteli läheisyydessäni ja kutitteli välillä.
Yhtäkkiä huomasin olevani kuohuviinin vaikutuksen alaisena, ja
vartijapoika aivan tuiskeessa. Meillä oli kuitenkin hauskaa
höpötellessä, lähinnä kaikkia asiakkaita haukkuessa, ja yhtäkkiä kello
oli jo yksi. Päätimme lähteä ystikseni kanssa taxilla kotiin, kun
vartija hyökkää väliin ja alkaa kertomaan, että yksi kundeista on
autolla ja heittää meidät kyllä himaan aamulla, sillä taxi maksaa niin
paljon kuitenkin. Niinpä hetken mielijohteesta ja törkeästä
väsymyksestä jäimme sinne. Nukuin meidän vielä 19-vuotiaan vartijan
kainolossa, ja hyvin nukuinkin. Aamulla se oli vielä ihan halihali, ja
sanoi tulevansa kolmen maissa meidän myymälään syömään kanssani.
Ilmestyihän se tänään paikalle, mutta myöhässä. Meillä oli paljon
tekemistä, enkä oikein ehtinyt jutskata sen kanssa kuin vasta sen
toisella visiitillä. Sille iski ujopiimä. Kuittailin, että se lupasi
kovasti edellisenä iltana viedä mut leffaan, ja se reppana valahti
aivan punaiseksi ja sanoi "pelottavaa". Juttu jäi siihen, enkä nähnyt
sitä enää tänään. Meillä molemmilla kun alkoi kesälomakin.
Töistä lähteissä huomasin puhelimeni olevan täynnä viestejä, joista
yksi oli ruotsalaiselta. Se ilmoitti tulevansa Helsinkiin tiistaina
iltalennolla Göteborgista, ja pyysi saada yöpyä luonani viikon. Pidin
välittömästi ystin kanssa hätäpalaverin majoituksesta, ja sovimme, että
jätämme kertomatta palan totuutta kundille, ja muutan ystin luokse
'kämppikseksi', jonne myös ruottalainen majoitetaan. Ideana sen tulolle
Suomeen kumpusi risteilyn jälkimainingeilla mun synttärit ensi
lauantaina. Hänellä oli synttärit kun oltiin laivalla, ja nyt hän
haluaa puolestaan olla mun synttäreinä maisemissa.
Olin
hönöpäissäni ehtinyt puhua vartijalle myös mahdollisista
läksiäisbileistä. Kuulin myös eilen, että toinen meidän vartijamme,
20v. on myös ihastunut muhun, ja käynyt risteilyn aikaan kolmesti
lomalla olleessaan kaupalla kysymässä, koska olen töissä viimeistä
päivää. Ysti puolestaan oli aiemmin päivällä tekstaillut sen kanssa, ja
se itse oli laittanut viestin "Kai me järkätään L:lle sitten kunnon
läksiäisbileet?" Mitä ihmettä mä teen??!
Ehkä olen vain
väsynyt, mutta jotenkin asiat huitelevat jossain omissa sfääreissä enkä
mä ole samalla planeetalla. Eikö nyt kuuluisi keskittyä matkaan
lähtöön, hankkia etukäteen sanastoa esim. koulutarvikkeista ja ennen
kaikkea alkaa suunnitella pakkaamista? Ei, vaan minä vietän
lemmenviikkoa ruottalaisen kanssa 'kimppakämpässä'.
Hellurei ja hellät tunteet.
sunnuntai, 22. heinäkuu 2007
Kommentit