Mietin
pitkään, miksi niin moni hokee, että ole tarkkana, millaisia ihmisiä
ympärilläsi on. Olen useasti huomannut, että ehkä vähän liiankin avoin
suhtautumiseni ihmisiin ja niiden erilaisuuteen on helppo kohde syyttää
ja laittaa syyksi. Jopa 17-vuotias kesätyöläinen kaupalla yritti
vierittää syykseni hommaa, minkä oli tehnyt väärin, koska "L neuvoi
tekemään näin".
Erityisesti tämä on viime aikoina, oikeastaan jo toukokuulta lähtien
näkynyt yhden ystäväni kohdalla. Hän tekee ohareita, ei ota yhteyttä
muuta kuin silloin kun tarvitsee jotain ja muutenkin dissaa mitä
ihmeellisimmissä tilanteissa. Ensin omilla synttäreillään, sitten mun
valmistujaiset ja lopulta yhteiset festarit. En tajua mutta ehkä mun ei
tarviikaan. Olen tullut siihen tulokseen, että sellaisia ihmisiä en
jaksa roikottaa elämässäni ja vice versa. Jos mun seurani ei kiinnosta,
en aio sitä tuputtaakaan.
Voiko se olla kateutta? Here's the news flash: Mä en pääse Atlantaan
töihin. En ole pätevä heidän mittakaavassaan. Pitäisi olla ollut töissä
kolme vuotta täyspäiväisesti valmistumisen jälkeen. Ja miten se mun
kohdallani olisi mahdollista? No ei mitenkään. Mikä tästä tekee
kitkerää on se, että advisorini on tiennyt tämän jo kolme viikkoa
sitten, mutta "heidän automaattiset sähköpostit eivät ole tulleet
perille jopa kolmeen viikkoon!" Niinpä niin. Olen pätevä osavaltioissa
Maryland, Virginia ja South Carolina. Mitä tein? Soitin bestikselle ja
kitisin. Niinpä puimme asiaa läpi ja jatkoin samaa puintia vielä
toisenkin ihmisen kanssa. Jatkoin kirjeenvaihtoa. Ilmoitin, että näistä
osavaltioista en suostu kuin SC:aan. Sain takaisin meilin, jossa luki,
ettei heillä ole sijoituskouluja kuin Virginiassa. Vastasin, että siinä
tapauksessa jään Suomeen, sillä mulla olis täällä enemmän kuin hyvä
viransijaisuus. Sain vastauksen, että siinä tapauksessa he yrittävät
kaikkensa, josko SC:sta sittenkin löytyisi sijoituskoulu, sillä
"työmarkkinat eivät ole täysin tyrehtyneet siellä".
Kummallista, eikö? Paras oli advisorini vertaus "You are the
cream-of-the-crop and we want you here". Niinpä niin. Kannattaisi siis
silloin kuunnella myös mun toiveita.
Olen jälleen odotuslistalla. En tiedä mitä tapahtuu, mutta alan
valmistautumaan henkisesti niin Suomeen jääntiin katkerana kuin
muuttoon SC:n rannikolle historiallisiin kaupunkeihin lähelle biitsiä.
Ehkä näin on tarkoitettu, ehkä ei.
Vaikeinta on kertoa Mitchille, joka jälleen meilissään kysyi, koska tapaamme.
torstai, 28. kesäkuu 2007
Kommentit