Mietin pitkään, miksi niin moni hokee, että ole tarkkana, millaisia ihmisiä ympärilläsi on. Olen useasti huomannut, että ehkä vähän liiankin avoin suhtautumiseni ihmisiin ja niiden erilaisuuteen on helppo kohde syyttää ja laittaa syyksi. Jopa 17-vuotias kesätyöläinen kaupalla yritti vierittää syykseni hommaa, minkä oli tehnyt väärin, koska "L neuvoi tekemään näin".

Erityisesti tämä on viime aikoina, oikeastaan jo toukokuulta lähtien näkynyt yhden ystäväni kohdalla. Hän tekee ohareita, ei ota yhteyttä muuta kuin silloin kun tarvitsee jotain ja muutenkin dissaa mitä ihmeellisimmissä tilanteissa. Ensin omilla synttäreillään, sitten mun valmistujaiset ja lopulta yhteiset festarit. En tajua mutta ehkä mun ei tarviikaan. Olen tullut siihen tulokseen, että sellaisia ihmisiä en jaksa roikottaa elämässäni ja vice versa. Jos mun seurani ei kiinnosta, en aio sitä tuputtaakaan.

Voiko se olla kateutta? Here's the news flash: Mä en pääse Atlantaan töihin. En ole pätevä heidän mittakaavassaan. Pitäisi olla ollut töissä kolme vuotta täyspäiväisesti valmistumisen jälkeen. Ja miten se mun kohdallani olisi mahdollista? No ei mitenkään. Mikä tästä tekee kitkerää on se, että advisorini on tiennyt tämän jo kolme viikkoa sitten, mutta "heidän automaattiset sähköpostit eivät ole tulleet perille jopa kolmeen viikkoon!" Niinpä niin. Olen pätevä osavaltioissa Maryland, Virginia ja South Carolina. Mitä tein? Soitin bestikselle ja kitisin. Niinpä puimme asiaa läpi ja jatkoin samaa puintia vielä toisenkin ihmisen kanssa. Jatkoin kirjeenvaihtoa. Ilmoitin, että näistä osavaltioista en suostu kuin SC:aan. Sain takaisin meilin, jossa luki, ettei heillä ole sijoituskouluja kuin Virginiassa. Vastasin, että siinä tapauksessa jään Suomeen, sillä mulla olis täällä enemmän kuin hyvä viransijaisuus. Sain vastauksen, että siinä tapauksessa he yrittävät kaikkensa, josko SC:sta sittenkin löytyisi sijoituskoulu, sillä "työmarkkinat eivät ole täysin tyrehtyneet siellä".

Kummallista, eikö? Paras oli advisorini vertaus "You are the cream-of-the-crop and we want you here". Niinpä niin. Kannattaisi siis silloin kuunnella myös mun toiveita.

Olen jälleen odotuslistalla. En tiedä mitä tapahtuu, mutta alan valmistautumaan henkisesti niin Suomeen jääntiin katkerana kuin muuttoon SC:n rannikolle historiallisiin kaupunkeihin lähelle biitsiä. Ehkä näin on tarkoitettu, ehkä ei.

Vaikeinta on kertoa Mitchille, joka jälleen meilissään kysyi, koska tapaamme.