Isobroidi julkaisi menneensä naimisiin maistraatissa perjantaina. Todistajina paikalla oli heidän parhaat ystävänsä. He yöpyivät Hotelli Kämpissä ja söivät hienosti ravintolassa sekä bailasivat sen mitä tuoreen rouvan maha antoi periksi.

Lauantaina ajeltiin vanhusten kanssa Siperiaan valmistuvien juhlaan. Tilaisuuden parasta antia oli ehdottomasti rehtorin puhe, jossa hän vertasi kansankynttilöitä halogeenilamppuihin. Muutenkin puheesta paistoi aitous ja välittäminen, niin ajankohtaisista resurssikysymyksistä kuin mahdollisesta laitoksen lakkautusuhasta, joka aika ajoin aina nostaa päätään. Tilaisuudessa jaettiin myös stipendejä, joista minulle siunaantui Luokanopettajaliiton 'matka-avustus', kuten ristin kyseisen setelin, menestyksekkäästä opiskelusta. Ottaen huomioon kahden ja puolen vuoden urani yliopistolla luottamustehtävässä ja lyhyen opiskelu-urani, mikä ei todellakaan kaikkien mieleen ollut (ihmisellä ei sisäpiirin mukaan pidä olla muita tavoitteita kuin olla suosittu opiskelija opiskelijayhteisössä), tuntui mukavalta, että joku noinkin arvostettu taho muisti ahkeraakin opiskelijaa, jonka päätehtävä tämän kolmen vuoden aikana on ollut opiskella menestyksekkäästi.

Tavarat eli pahvilaatikot muuttivat koirankopista landelle, ja ensi viikolla on enää edessä kämpän siivous. Sinne jäi meinaan aikamoiset villakoirat. Muutin aikanani siistiin huoneeseen ja sellaisena aion sen myös luovuttaa eteenpäin. Annan hyvän kiertää.

Tänään on ohjelmassa G:n saattaminen yhteenvetoa vaille 'valmiiksi'. Siis valmiiksi niin, ettei sitä tarvitse kuin muokata enää. Kummasti siitäkin on oppinut jotain. Oikein hurjaa. Mutta ajoittain mielenkiintoistakin, kuten olen aivoituksiani ihmetellyt.

Kahden viikon päästä alkaa elämä.