Isobroidi
julkaisi menneensä naimisiin maistraatissa perjantaina. Todistajina
paikalla oli heidän parhaat ystävänsä. He yöpyivät Hotelli Kämpissä ja
söivät hienosti ravintolassa sekä bailasivat sen mitä tuoreen rouvan
maha antoi periksi.
Lauantaina ajeltiin vanhusten kanssa Siperiaan valmistuvien juhlaan.
Tilaisuuden parasta antia oli ehdottomasti rehtorin puhe, jossa hän
vertasi kansankynttilöitä halogeenilamppuihin. Muutenkin puheesta
paistoi aitous ja välittäminen, niin ajankohtaisista
resurssikysymyksistä kuin mahdollisesta laitoksen lakkautusuhasta, joka
aika ajoin aina nostaa päätään. Tilaisuudessa jaettiin myös stipendejä,
joista minulle siunaantui Luokanopettajaliiton 'matka-avustus', kuten
ristin kyseisen setelin, menestyksekkäästä opiskelusta. Ottaen huomioon
kahden ja puolen vuoden urani yliopistolla luottamustehtävässä ja
lyhyen opiskelu-urani, mikä ei todellakaan kaikkien mieleen ollut
(ihmisellä ei sisäpiirin mukaan pidä olla muita tavoitteita kuin olla
suosittu opiskelija opiskelijayhteisössä), tuntui mukavalta, että joku
noinkin arvostettu taho muisti ahkeraakin opiskelijaa, jonka päätehtävä
tämän kolmen vuoden aikana on ollut opiskella menestyksekkäästi.
Tavarat eli pahvilaatikot muuttivat koirankopista landelle, ja ensi
viikolla on enää edessä kämpän siivous. Sinne jäi meinaan aikamoiset
villakoirat. Muutin aikanani siistiin huoneeseen ja sellaisena aion sen
myös luovuttaa eteenpäin. Annan hyvän kiertää.
Tänään on ohjelmassa G:n saattaminen yhteenvetoa vaille 'valmiiksi'.
Siis valmiiksi niin, ettei sitä tarvitse kuin muokata enää. Kummasti
siitäkin on oppinut jotain. Oikein hurjaa. Mutta ajoittain
mielenkiintoistakin, kuten olen aivoituksiani ihmetellyt.
Kahden viikon päästä alkaa elämä.
sunnuntai, 6. toukokuu 2007
Kommentit