Vaikka naureskelen, ettei mulla ole mitään elämää ja on kiva myötäelää muiden mukana, sille tuli raja vastaan eilen. Kuinka itsestäänselvyytenä ystävyyttä pidetään ja kuinka paljon sitä arvostetaan?

Oon nähnyt aiemminkin ton saman. Tulee ero, ei tiedetä miten siihen suhtautua, joten haetaan lääke vieraista miehistä. Vierailla tarkoitan lähinnä ketä vaan einoa, joka kävelee vastaan baarissa. Entäs jos yksi ystävistä (tälle ihmiselle tietääkseni paras ystävä) ilmoittaa, että yksi tietty eino on hänen mieleensä, niin sitten tämä so called best friend menee, ja pokaa tämän einon täysin tietoisesti. Einon pokattuaan, tämä ystävä dissaa muun kaveriporukkansa, ja viettää loppuillan einon kanssa. Mitä tapahtuu? Tilanteen ymmärtävät ja muutenkin vähän väsyneet tähän jatkuvaan kaavaan ottavat askeleen takavasempaan ja viettävät myös loppuillan keskenään. Kun ravintolassa tulee pilkku, nämä kaksi väsynyttä lähtevät nakkikioskille jatkoille ja sieltä metsästämään yödösää. Sitten nämä kaksi muuta ovat loukkaantuneita, kun heille ei lainkaan ilmoitettu, että olemme poistuneet.

Oliko meillä väsyneillä oikeus poistua ravintolasta ilmoittamatta mitään, vähän loukkaantuneina siitä, ettei meille vaivauduttu edes puhumaan käydessämme katsomassa näiden kahden hinkkausta? Olisiko homma ollut ok, jos meille olisi vain sanottu, et tää eino on ihq ja haluan viettää loppuillan hänen kanssaan. Luulen, että joo. Mutta kun koko asetelma oli alun perinkin väärin (Pauliina, alun_perin ;) niin ei siihen osannut oikein suhtautua.

Onko mulla oikeus kokea näitä tuntemuksia, kun pitäisi kuitenkin ymmärtää, että ystävä käy läpi rankkaa eroa? Mutta kun sama kuvio alkaa toistua illasta toiseen, ja joka kerta se menee vielä vähän askelta pidemmälle, ihan kuin pitäisi kokeilla niitä rajoja, kuinka pitkälle uskaltaa mennä vedoten alkoholin määrään?

Mä en jaksa. Tuliko mieleen kysyä, päästäänkö me kotiin, kun juuri on hokenut alkuillasta lähtien, et kaveria EI jätetä. Ainahan minä selviän, koska olen aikuinen ja otan vastuun teoistani, mutta silti. Olis ihan kiva jos tsekkais välillä niinkin päin. Ehkä se osoittais sitä arvostusta.