Vaikka
naureskelen, ettei mulla ole mitään elämää ja on kiva myötäelää muiden
mukana, sille tuli raja vastaan eilen. Kuinka itsestäänselvyytenä
ystävyyttä pidetään ja kuinka paljon sitä arvostetaan?
Oon nähnyt aiemminkin ton saman. Tulee ero, ei tiedetä miten siihen
suhtautua, joten haetaan lääke vieraista miehistä. Vierailla tarkoitan
lähinnä ketä vaan einoa, joka kävelee vastaan baarissa. Entäs jos yksi
ystävistä (tälle ihmiselle tietääkseni paras ystävä) ilmoittaa, että
yksi tietty eino on hänen mieleensä, niin sitten tämä so called best
friend menee, ja pokaa tämän einon täysin tietoisesti. Einon
pokattuaan, tämä ystävä dissaa muun kaveriporukkansa, ja viettää
loppuillan einon kanssa. Mitä tapahtuu? Tilanteen ymmärtävät ja
muutenkin vähän väsyneet tähän jatkuvaan kaavaan ottavat askeleen
takavasempaan ja viettävät myös loppuillan keskenään. Kun ravintolassa
tulee pilkku, nämä kaksi väsynyttä lähtevät nakkikioskille jatkoille ja
sieltä metsästämään yödösää. Sitten nämä kaksi muuta ovat
loukkaantuneita, kun heille ei lainkaan ilmoitettu, että olemme
poistuneet.
Oliko meillä väsyneillä oikeus poistua ravintolasta ilmoittamatta
mitään, vähän loukkaantuneina siitä, ettei meille vaivauduttu edes
puhumaan käydessämme katsomassa näiden kahden hinkkausta? Olisiko homma
ollut ok, jos meille olisi vain sanottu, et tää eino on ihq ja haluan
viettää loppuillan hänen kanssaan. Luulen, että joo. Mutta kun koko
asetelma oli alun perinkin väärin (Pauliina, alun_perin ;) niin ei
siihen osannut oikein suhtautua.
Onko mulla oikeus kokea näitä tuntemuksia, kun pitäisi kuitenkin
ymmärtää, että ystävä käy läpi rankkaa eroa? Mutta kun sama kuvio alkaa
toistua illasta toiseen, ja joka kerta se menee vielä vähän askelta
pidemmälle, ihan kuin pitäisi kokeilla niitä rajoja, kuinka pitkälle
uskaltaa mennä vedoten alkoholin määrään?
Mä en jaksa. Tuliko mieleen kysyä, päästäänkö me kotiin, kun juuri on
hokenut alkuillasta lähtien, et kaveria EI jätetä. Ainahan minä
selviän, koska olen aikuinen ja otan vastuun teoistani, mutta silti.
Olis ihan kiva jos tsekkais välillä niinkin päin. Ehkä se osoittais
sitä arvostusta.
tiistai, 1. toukokuu 2007
Kommentit