Saatuani äijän itse teosta kiinni, googletin ämmän nimen. Laitoin sille sähköpostia otsikolla "tiedätkö". Itse meiliin listasin kaikki mitä meidän perseessä tapahtuu: isobroidin isääntyminen, pikkubroidin opiskelujen aloitus, mun valmistuminen, mutsin eläkkeellejääminen vuoden päästä jne. Seuraavana päivänä se tuli himaan kuin myrskyn merkki. Se ei vastannut mun höpötyksiini mitään, ja odotti kunnes mutsi meni kylppäriin. Sitten se aloitti, että etunimi.sukunimi -osoite on muka koko firman luettavissa, ja se oli luettu ääneen koko duunipaikalla. Ja häntä muka haastetaan rosikseen tästä syystä. Jep jep. Nyt se äijä mököttää mulle, kun pilasin heidän viikonloppusuunnitelmat.

Mä olen vaan tyytyväinen, että kerrankin uskalsin sanoa tai tehdä itsenäisesti jotain, ilman että seurauksena on nyrkkiä tai päänaukomista ton enempää. Yks duunikaveri kysyi, et onks mulla jokin muukin stressinaihe kuin iso G, kun oon niin hiljainen ja omissa oloissani, eikä flunssa ota lähteäkseen.

Niinpä päätin eilen, että paskat ja jäin saikulle. Aloitin koulun jälkeen asioiden purkamisen säntäämällä kansallisarkistoon, jossa tämä meikäläiseen ihastunut lyhytkasvuinen setä taas kiikutti mulle kansioita sen minkä ehti. Istuin siellä pari tuntia, sitten kävin ostamassa maanantain vappujuhlaa varten rekvisiittaa pissis -asuuni, ja tulin kaupan kautta kotiin. Illan sitten yskinkin ja voin huonosti.

Tänään sain ajan arvauskeskukseen ja en nyt oikein ole ihan varma mikä mulla on, kun saikkutodistuksessa lukee äkillinen poskiontelontulehdus ja reseptissä välikorvantulehduksen hoitoon. No, ihan sama kuhan on anti-idioottia. Jospa tää tällä vaikka lähtis.

Kaksi toistaiseksi elämäni suurinta mysteeriä on ratkennut:
1) alan uskoa omaan graduuni ja sisällön hyvyyteen, jopa ajoittain nauttimaan sen tekemisestä (say what???)
2) lääkäreillä on huono käsiala, koska sen tarkoitus on estää nimmareiden yms. kopioiminen.

Voiskohan ton jälkimmäisen lisätä loppukevennykseksi graduun?