Saatuani
äijän itse teosta kiinni, googletin ämmän nimen. Laitoin sille
sähköpostia otsikolla "tiedätkö". Itse meiliin listasin kaikki mitä
meidän perseessä tapahtuu: isobroidin isääntyminen, pikkubroidin
opiskelujen aloitus, mun valmistuminen, mutsin eläkkeellejääminen
vuoden päästä jne. Seuraavana päivänä se tuli himaan kuin myrskyn
merkki. Se ei vastannut mun höpötyksiini mitään, ja odotti kunnes mutsi
meni kylppäriin. Sitten se aloitti, että etunimi.sukunimi -osoite on
muka koko firman luettavissa, ja se oli luettu ääneen koko
duunipaikalla. Ja häntä muka haastetaan rosikseen tästä syystä. Jep
jep. Nyt se äijä mököttää mulle, kun pilasin heidän
viikonloppusuunnitelmat.
Mä olen vaan tyytyväinen, että kerrankin uskalsin sanoa tai tehdä
itsenäisesti jotain, ilman että seurauksena on nyrkkiä tai
päänaukomista ton enempää. Yks duunikaveri kysyi, et onks mulla jokin
muukin stressinaihe kuin iso G, kun oon niin hiljainen ja omissa
oloissani, eikä flunssa ota lähteäkseen.
Niinpä päätin eilen, että paskat ja jäin saikulle. Aloitin koulun
jälkeen asioiden purkamisen säntäämällä kansallisarkistoon, jossa tämä
meikäläiseen ihastunut lyhytkasvuinen setä taas kiikutti mulle
kansioita sen minkä ehti. Istuin siellä pari tuntia, sitten kävin
ostamassa maanantain vappujuhlaa varten rekvisiittaa pissis -asuuni, ja
tulin kaupan kautta kotiin. Illan sitten yskinkin ja voin huonosti.
Tänään sain ajan arvauskeskukseen ja en nyt oikein ole ihan varma mikä mulla on, kun saikkutodistuksessa lukee äkillinen poskiontelontulehdus ja reseptissä välikorvantulehduksen hoitoon. No, ihan sama kuhan on anti-idioottia. Jospa tää tällä vaikka lähtis.
Kaksi toistaiseksi elämäni suurinta mysteeriä on ratkennut:
1) alan uskoa omaan graduuni ja sisällön hyvyyteen, jopa ajoittain nauttimaan sen tekemisestä (say what???)
2) lääkäreillä on huono käsiala, koska sen tarkoitus on estää nimmareiden yms. kopioiminen.
Voiskohan ton jälkimmäisen lisätä loppukevennykseksi graduun?
perjantai, 27. huhtikuu 2007
Kommentit