Tää viikonloppu meni kyllä harakoille ja variksille ja linnunpelättimille. Sekä ystäville että sydänsuruille.
Perjantaista en jaksa edes keskustella, sen verran katastrofi se oli kaiken suhteen. Tuloksena oli lauantaille päänsärky, joka ei meinannut ottaa loppuakseen millään. Näin ollen tietokone sai olla ihan rauhassa ja iso G sen kanssa. Eräs ystävistäni tarvitsi henkistä tukea parisuhdeongelmassaan, joten totesin, että yhtä hyvin voin lähteäkin tanssimaan, kun en kuitenkaan ole saanut mitään aikaiseksi. Sillä seurauksella, etten ole tänäänkään saanut mitään aikaiseksi.
Mikä mua vaivaa? Mihin se suunnaton päättäväisyys hävisi hetkessä? Kai mä taas kaivan sen jostain kivensilmästä, mutta jotenkin tän viikon jälkeen kaipasi pientä hengähdystä. Töissä oli täyttä härdelliä koko viikko, ja illat istuin koneella. Pah. Turhaa itsensä psyykkaamista. Toki oli tärkeempää eilen imutella hetki ravintolan edessä HIFK:n pelaajan kanssa ennen kotiinlähtöä. Mistähän helvetistä sekin tuli... Hohhoi.

No joo. Turha valittaa. Uusi viikko, uudet kujeet.