Rykäisin sitten parissa päivässä 10-sivuisen erkkapedan esseen, kun päätin etten sittenkään jätä sitä roikkumaan, vaan teen sen pois. Kun asennoitui kovin päättäväisin mielen, siitä tuli yllättävän hyvä ja monipuolinen. Parempi kuin Steiner -esseestä.

Älkää ihmiset loukkaantuko mulle kun en jaksa repiä enää resursseja myötäelää ja kuunnella kaikkia juttujanne, mutta olen nyt päättänyt repiä ison G:n kasaan toukokuun alkuun mennessä. Kun on hyvä draivi päällä, en vastaa puhelimeen sillä kun kerran keskeyttää, menee ajatuskin ihan hukkaan. Siispä toivon pitkämielisyyttä vielä seuraavan kuukauden poissaolevuudelleni. Mietitään sitten lisää elämän tarkoitusta ja otetaan takaisin "menetetty aika".

Ensimmäistä kertaa ikinä ahdistaa lähteä töihin huomenna. Ehkä pitäisi taas osata asettua kaiken yläpuolelle, mitä se sitten tarkoittaakaan. Joku varoituskello sanoo, ettei mun paikkani ole sittenkään tuossa koulussa, vaan se uudelleen kaiken aloitus vois kuitenkin olla paikallaan. Ei olisi ennakkoasenteita tai ennakko-odotuksia, vaan saisi olla juuri sellainen kuin on. Vaikka tk-jamppa jos huvittaa. Tai kommunisti-viherpiipero.

Näytän ulkoisesti kävelevältä aikapommilta. G tuottaa harmaita hiuksia, ainakin tuntuu että helsinki-väri on haalistunut. Vaikka G etenee tasaisesti, ja sateenkaaren toisen pään "As soos as you graduate, it looks like everything is in order for you to teach here" -lippu liehuu jo silmissä, ahdistaa silti. Olen näköjään piilostressaaja. Stressaan kesää koska pitäisi tehdä töitä jotta saisi rahaa. Luotan varmaan vähän liikaakin kaupankassauraani, ja pelkään että se kusahtaa silmille jossain vaiheessa. Missasin lasten kesäleiriohjaajahaun, ja kun sellaisia olisi ollut muutama mm. Santahaminassa. Hitto että ottaa päähän.

Jaa, jos söis vaikka vaihteeks. Tuntuu etten tee muuta kuin turpoan.