Viikonlopun jäljiltä on edelleen sellainen olo, että huolehdin liikaa muista ja muiden olotilasta, tunteista jne. Jopa se jääkiekkoilija sanoi, et keskity muhun äläkä juokse kuin naru kaurassa kaverisi perässä. Ehkä siinä oli perää.
Kävin maanantaina taas Kansallisarkistossa. Sitten kävin katsastamassa rantasaunan, jossa vietämme valmistujaisiani Santahaminassa. Sauna oli unelmamiljöössä, ja siellä oli just sen verran tilaa kuin toivoinkin. Bestiksen piti olla viideltä Itiksessä, joten ajattelin mennä kyydillä sinne. Juuri ennen lähtöä puhelin soi. No helvetti, Panomies Kuusinen. Kertoi olevansa Tsadissa ja pyysi syömään kanssaan. Matkalla aloin jänistää ja pakotin bestiksen mukaan ja keksin verukkeen, millä poistua ajoissa. Se oli tosi ystävällinen mua kohtaan, ja yhtä asiaahan se oli hakemassa. Ja luuli, et sormia napauttamalla saisikin. Mut ei. Olin kylmä, etäinen ja tunteeton. Olin niin helpottunut kun se lähti, etten halunnut lähteä bestikseltä, vaan jäin sinne yöksi.

Koko tämän päivän sitten särkikin päätä. Vaikka nukuin reilu 7 tuntia, ja vielä tosi sikeesti. Se unettomuuskausi on näköjään taas ohi ja nyt nukutaan taas kiinni univelat. Tän jälkeen onkin vuorossa painajaiskausi, hehee sitä odotellessa.

Asiat on tosi hyvin mut sit ne ei kuitenkaan oo. Mulle annetaan gradurauha, mutta sitten ylieläydyn muiden ihmisten tapahtumiin kun itselle ei tapahdu yhtään mitään. Pitäis hankkia elämä.

Sijaistan tällä viikolla tosi ärsyttävää luokkaa. Mua ottaa päähän sen luokan avustaja, ne kaakattavat kanatytöt ja ne pojat joiden kehitysaste on jossain vaippaiässä. Pidin koirakoulua, vaihteeks, niin yks kana toteaa "pääsispä täält kidutuskammiosta jo pois". Sitten kun käymme läpi synonyymejä, niin eräs poika huutaa yhtäkkiä pullonpohjarilliensä takaa "sä oot muuten ruma aasi". Kun kysyin miten se liittyy synonyymeihin, poika vastasi "No ku sä oot tollanen homonyymi". Koko luokka nauraa räkätti. Korotin ääneni kaiken naurun yli ja nauroin kammottavaa tekonaurua. Luokka hiljeni täysin. Kysyin mille me nauretaan. "No sille kirosanalle homo". "Ei homo ole kirosana", vastasin. "Mikä muuten on homo?"
-"No etsä muka tiedä?"
-"No se on se lempinimi pojista, jotka seurustelee"

"Ei mun poikaystävät ole olleet homoja", vastasin taas. (Jätin kertomatta ruotsalaisesta homppeliexästäni Nilsistä, koska muuten koko jutulta olis menny pohja.) Selitin sanan , mitä se tarkoittaa ja kysyin, miksi sille piti nauraa. Luokassa oli hiirenhiljaista. Muutama oppilas pudisteli päätään ja sanoi, ettei naura sille enää ikinä. Miksi me unohdamme niin usein, ettei kaikki oli lapsille itsestään selvää, vaan joitain asioita pitäisi vaan muistaa selittää eikä automaattisesti odottaa, että kello viiden päivällisellähän näistä keskustellaan koko perheen kesken.

Lisäksi olen huomannut, että mitä haastavampia oppilaita, sitä luovempi olen. Ikävöin jo erkkaoppilaita tai hutsu-sanaa aivastelevia mulattipoikia. Tunnustin tänään sijaistamalleni opettajalle käyttämäni opetuskeinot ja se mies nauroi naama punaisena vedet silmissä. Miks kaikki aina nauraa mulle?

Niin, ja vielä se viimeinen ärsytys. Viitakseni ammattikuntaani kohtaan tuntemaani antipatiaan, voi jestas et suututtaa nää turhantärkeet opettajat, joille vastavalmistuvat ovat todellakin uhka. Oon saanu ton apulaisrehtorin niskaani ihan todella. Tänään se oli taas neuvomassa, kuinka olen vaan sijainen eikä tehtäväni ole huolehtia tästä ja tästä ja tästä. Kysyin että kukas sen tekee. No oma ope kun tulee takas. Mutta entäs jos asiat pitäisi hoitaa tällä viikolla eikä oma ope ole paikalla silloin. Ei vastausta. Eli hoidan ne silti. Hiljaa ja huomaamattomasti. Oppilaiden etuahan minä vaan.

Opetusvinkki: Luokassa lentelee kyniä, kumeja jne. Laita esim. ponihäntääsi kynä. Kun oppilaat huutelevat käytävillä "miks sul on kynä tukassa?", vastaa
"Olen varoittava esimerkki. Kenenkään ei tarvitse heittää tätä kynää kenenkään päähän, koska se on jo valmiiksi jonkun päässä."

Ja vielä maanantain piriste. Lapsilla oli uimaopetusta. Sijaistan miesopea joten valvoin poikien pukkaria. Olimme sitten viimeinen ryhmä. Myös uimavalvojille. Jotka siis tulivat vaihtamaan vaatteita myös - miespukkariin. Siinä ne sitten patsasteli yläosattomissa nenäni alla ja kun nolona pyytelin anteeksi valvomista, he totesivat vain "joo ei se mitään haittaa" ja halusivat tietää elämäntarinani. Lähtiessä huikkasivat ovelta "Nähdään ens viikolla" ja vinkkasivat silmää. Ei noi jutut mitään, mut joskus on ihan kiva ihailla hyvin muodostunutta puolialastonta miesvartaloa.