Viikonlopun
jäljiltä on edelleen sellainen olo, että huolehdin liikaa muista ja
muiden olotilasta, tunteista jne. Jopa se jääkiekkoilija sanoi, et
keskity muhun äläkä juokse kuin naru kaurassa kaverisi perässä. Ehkä
siinä oli perää.
Kävin maanantaina taas Kansallisarkistossa. Sitten kävin katsastamassa
rantasaunan, jossa vietämme valmistujaisiani Santahaminassa. Sauna oli
unelmamiljöössä, ja siellä oli just sen verran tilaa kuin toivoinkin.
Bestiksen piti olla viideltä Itiksessä, joten ajattelin mennä kyydillä
sinne. Juuri ennen lähtöä puhelin soi. No helvetti, Panomies Kuusinen.
Kertoi olevansa Tsadissa ja pyysi syömään kanssaan. Matkalla aloin
jänistää ja pakotin bestiksen mukaan ja keksin verukkeen, millä poistua
ajoissa. Se oli tosi ystävällinen mua kohtaan, ja yhtä asiaahan se oli
hakemassa. Ja luuli, et sormia napauttamalla saisikin. Mut ei. Olin
kylmä, etäinen ja tunteeton. Olin niin helpottunut kun se lähti, etten
halunnut lähteä bestikseltä, vaan jäin sinne yöksi.
Koko tämän päivän sitten särkikin päätä. Vaikka nukuin reilu 7 tuntia,
ja vielä tosi sikeesti. Se unettomuuskausi on näköjään taas ohi ja nyt
nukutaan taas kiinni univelat. Tän jälkeen onkin vuorossa
painajaiskausi, hehee sitä odotellessa.
Asiat on tosi hyvin mut sit ne ei kuitenkaan oo. Mulle annetaan
gradurauha, mutta sitten ylieläydyn muiden ihmisten tapahtumiin kun
itselle ei tapahdu yhtään mitään. Pitäis hankkia elämä.
Sijaistan tällä viikolla tosi ärsyttävää luokkaa. Mua ottaa päähän sen
luokan avustaja, ne kaakattavat kanatytöt ja ne pojat joiden
kehitysaste on jossain vaippaiässä. Pidin koirakoulua, vaihteeks, niin
yks kana toteaa "pääsispä täält kidutuskammiosta jo pois". Sitten kun
käymme läpi synonyymejä, niin eräs poika huutaa yhtäkkiä
pullonpohjarilliensä takaa "sä oot muuten ruma aasi". Kun kysyin miten
se liittyy synonyymeihin, poika vastasi "No ku sä oot tollanen
homonyymi". Koko luokka nauraa räkätti. Korotin ääneni kaiken naurun
yli ja nauroin kammottavaa tekonaurua. Luokka hiljeni täysin. Kysyin
mille me nauretaan. "No sille kirosanalle homo". "Ei homo ole
kirosana", vastasin. "Mikä muuten on homo?"
-"No etsä muka tiedä?"
-"No se on se lempinimi pojista, jotka seurustelee"
"Ei mun poikaystävät ole olleet homoja", vastasin taas. (Jätin
kertomatta ruotsalaisesta homppeliexästäni Nilsistä, koska muuten koko
jutulta olis menny pohja.) Selitin sanan , mitä se tarkoittaa ja
kysyin, miksi sille piti nauraa. Luokassa oli hiirenhiljaista. Muutama
oppilas pudisteli päätään ja sanoi, ettei naura sille enää ikinä. Miksi
me unohdamme niin usein, ettei kaikki oli lapsille itsestään selvää,
vaan joitain asioita pitäisi vaan muistaa selittää eikä automaattisesti
odottaa, että kello viiden päivällisellähän näistä keskustellaan koko
perheen kesken.
Lisäksi olen huomannut, että mitä haastavampia oppilaita, sitä luovempi
olen. Ikävöin jo erkkaoppilaita tai hutsu-sanaa aivastelevia
mulattipoikia. Tunnustin tänään sijaistamalleni opettajalle käyttämäni
opetuskeinot ja se mies nauroi naama punaisena vedet silmissä. Miks
kaikki aina nauraa mulle?
Niin, ja vielä se viimeinen ärsytys. Viitakseni ammattikuntaani kohtaan
tuntemaani antipatiaan, voi jestas et suututtaa nää turhantärkeet
opettajat, joille vastavalmistuvat ovat todellakin uhka. Oon saanu ton
apulaisrehtorin niskaani ihan todella. Tänään se oli taas neuvomassa,
kuinka olen vaan sijainen
eikä tehtäväni ole huolehtia tästä ja tästä ja tästä. Kysyin että kukas
sen tekee. No oma ope kun tulee takas. Mutta entäs jos asiat pitäisi
hoitaa tällä viikolla eikä oma ope ole paikalla silloin. Ei vastausta.
Eli hoidan ne silti. Hiljaa ja huomaamattomasti. Oppilaiden etuahan
minä vaan.
Opetusvinkki: Luokassa lentelee kyniä, kumeja jne. Laita esim.
ponihäntääsi kynä. Kun oppilaat huutelevat käytävillä "miks sul on kynä
tukassa?", vastaa
"Olen varoittava esimerkki. Kenenkään ei tarvitse heittää tätä kynää kenenkään päähän, koska se on jo valmiiksi jonkun päässä."
Ja vielä maanantain piriste. Lapsilla oli uimaopetusta. Sijaistan
miesopea joten valvoin poikien pukkaria. Olimme sitten viimeinen ryhmä.
Myös uimavalvojille. Jotka siis tulivat vaihtamaan vaatteita myös -
miespukkariin. Siinä ne sitten patsasteli yläosattomissa nenäni alla ja
kun nolona pyytelin anteeksi valvomista, he totesivat vain "joo ei se
mitään haittaa" ja halusivat tietää elämäntarinani. Lähtiessä
huikkasivat ovelta "Nähdään ens viikolla" ja vinkkasivat silmää. Ei noi
jutut mitään, mut joskus on ihan kiva ihailla hyvin muodostunutta
puolialastonta miesvartaloa.
tiistai, 17. huhtikuu 2007
Kommentit