Mutsilassa
ollaan ympärikännissä 24/7. Äijä ei huomannut eilen, että olin kotona
ja jäi rysän päältä kiinni pullo kourassa ja kommentit olivat sen
mukaisia. Eräs ystävistäni tarjoaa kämppäänsä vuokralle 1.5.-13.6. ja
alan ihan vakavasti harkitsemaan sen vuokrausta. Kypsyttää tää jatkuva
hissuttelu ja varpaillaan olo. Tiedän, että rahaa pitäisi säästää niin
paljon kuin pystyy, mutta kuten Terhi totesi, henkinen hyvinvointi on
tärkeämpää kuin raha. Niin kai. Mikä hyvinvointi...
Steiner-esseeni on kohta valmis. Taidan uppoutua siihenkin vähän
liikaa, mutta joskus hulluimmat asiat ovat niitä mielenkiintoisimpia.
Jään koukkuun kirjoihin, joita ei todellakaan pitäisi nyt lukea, vaan
keskittyä isoon G:hen. Onko se motivaatio-ongelma?
Muuten tämä kurinalainen elämä miellyttää. Menen aamulla töihin, haen
jumppakamat, menen jumppaan, suihkunraikkaana avaan tietokoneen ja
naputan niin kauan, että uni tulee. Samalla tavalla, kuin rajojen
asettaminen turvaa lapsen olon koululuokassa, turvaan näin oman oloni
ja yritän olla miettimättä, miten ulkomaan työkomennuksessa käy.
Kaikesta huolimatta ikävöin kauheesti Mitchiä. Sain siltä viime
viikolla meiliä, joka oli signeerattu "still missing you". Siellä
odottaa elämä, joka on hiuskarvan varassa jatkuvasti. Ehkä eniten
kuitenkin kiehtoo se kokemus, mitä englannin kielellä opettaminen voisi
olla. Kuinka paljon opittavaa olisi ja kuinka paljon sitä sitten
oppisikaan! Ja kun on kyseessä itseään kiinnostava asia, sitä oppiikin
kummasti ihan huomaamattaan. Kaikki ohessa tuleva elämä onkin sitten
vain plussaa. Ja varmaan suurelta osin miinustakin. Kun nyt vaan saisi
jotain selkeyttä tulevaisuuteen.
Tein tällä viikolla päätöksen, että unohdan nyt hetkeksi täysin näistä
murehtimisen ja keskityn vain graduun. Ihan turha käyttää energiaansa
sellaisen murehtimiseen, mille ei kuitenkaan voi loppupeleissä mitään.
Älkää siis kyselkö, onko firmasta kuulunut mitään. Kerron kyllä
varmasti sitten kun kuuluu, oli lopputulos mikä tahansa.
Tänään sulaudun yhteen ystäväni sohvan kanssa. Huomenna kirjoitan
esseen loppuun kun yksi lähteeni saapuu noudettavaksi kirjastoon ja
ehkä jopa ulostaudun jonnekin ihmisten ilmoille. Ehkä.
Lapset sentään olivat ihania tänään. Jokainen piti halia erikseen ja
toivottaa hyvää viikonloppua ja että näkevät hyväjäisiä eikä
painajaisia, kuten moni uhkasi katsottuamme pelottavaa Raamattu
-videota. Kuka ihme sellaistakin päätti katsoa tarkistamatta ennen
videon sisältöä. (toim.huom. sitä päätöstä en ollut tehnyt minä, vaan
opettaja jota sijaistin.)
perjantai, 23. maaliskuu 2007
Kommentit