Mutsilassa ollaan ympärikännissä 24/7. Äijä ei huomannut eilen, että olin kotona ja jäi rysän päältä kiinni pullo kourassa ja kommentit olivat sen mukaisia. Eräs ystävistäni tarjoaa kämppäänsä vuokralle 1.5.-13.6. ja alan ihan vakavasti harkitsemaan sen vuokrausta. Kypsyttää tää jatkuva hissuttelu ja varpaillaan olo. Tiedän, että rahaa pitäisi säästää niin paljon kuin pystyy, mutta kuten Terhi totesi, henkinen hyvinvointi on tärkeämpää kuin raha. Niin kai. Mikä hyvinvointi...

Steiner-esseeni on kohta valmis. Taidan uppoutua siihenkin vähän liikaa, mutta joskus hulluimmat asiat ovat niitä mielenkiintoisimpia. Jään koukkuun kirjoihin, joita ei todellakaan pitäisi nyt lukea, vaan keskittyä isoon G:hen. Onko se motivaatio-ongelma?

Muuten tämä kurinalainen elämä miellyttää. Menen aamulla töihin, haen jumppakamat, menen jumppaan, suihkunraikkaana avaan tietokoneen ja naputan niin kauan, että uni tulee. Samalla tavalla, kuin rajojen asettaminen turvaa lapsen olon koululuokassa, turvaan näin oman oloni ja yritän olla miettimättä, miten ulkomaan työkomennuksessa käy.

Kaikesta huolimatta ikävöin kauheesti Mitchiä. Sain siltä viime viikolla meiliä, joka oli signeerattu "still missing you". Siellä odottaa elämä, joka on hiuskarvan varassa jatkuvasti. Ehkä eniten kuitenkin kiehtoo se kokemus, mitä englannin kielellä opettaminen voisi olla. Kuinka paljon opittavaa olisi ja kuinka paljon sitä sitten oppisikaan! Ja kun on kyseessä itseään kiinnostava asia, sitä oppiikin kummasti ihan huomaamattaan. Kaikki ohessa tuleva elämä onkin sitten vain plussaa. Ja varmaan suurelta osin miinustakin. Kun nyt vaan saisi jotain selkeyttä tulevaisuuteen.

Tein tällä viikolla päätöksen, että unohdan nyt hetkeksi täysin näistä murehtimisen ja keskityn vain graduun. Ihan turha käyttää energiaansa sellaisen murehtimiseen, mille ei kuitenkaan voi loppupeleissä mitään. Älkää siis kyselkö, onko firmasta kuulunut mitään. Kerron kyllä varmasti sitten kun kuuluu, oli lopputulos mikä tahansa.

Tänään sulaudun yhteen ystäväni sohvan kanssa. Huomenna kirjoitan esseen loppuun kun yksi lähteeni saapuu noudettavaksi kirjastoon ja ehkä jopa ulostaudun jonnekin ihmisten ilmoille. Ehkä.

Lapset sentään olivat ihania tänään. Jokainen piti halia erikseen ja toivottaa hyvää viikonloppua ja että näkevät hyväjäisiä eikä painajaisia, kuten moni uhkasi katsottuamme pelottavaa Raamattu -videota. Kuka ihme sellaistakin päätti katsoa tarkistamatta ennen videon sisältöä. (toim.huom. sitä päätöstä en ollut tehnyt minä, vaan opettaja jota sijaistin.)