Mä en pitänyt Pariisista. Kaupunki oli maisemaltaan kuin betonipunkkeri, josta loisti muutama ylikullattu patsaannokka. Notre Dame oli hieno, samaten Eiffelistä oli hienot maisemat. Pitäisi osata ranskaa, jotta pääsisi kulttuuriin paremmin sisälle.

Mikä oli ehkä jopa shokeeraavaa, oli blondirasismi. Olin vaalein näkemäni ihminen koko tänä aikana, ja kohtelu sen mukaista. Louvren edessä partioivat poliisit hokivat "kis kis kis" kun kuljin ohi. Mutta vielä pahempaa olivat naiset. Tappavia katseita joka suunnasta, ja kun avasin suuni ja puhuin englantia, kaikki palvelu tyrehtyi. Mut vaan ignoorattiin täysin ja käveltiin/ katsottiin toiseen suuntaan. Ravintoloissa ei ollut (muka) ménuta englanniksi, vaikka viereisessä pöydässä juuri sellaista luettiin. Yhdessä kahvilassa sellainen ylimairea täti toi laskun ja nenän vartta pitkin katsellen totesi "Tip is not included". Ja vitut. Olin siis tyhmä amerikkalainen sille. Pitäkää hintahtavat ukkonne, hitto mä en halua naisellisempaa miestä kuin itse olen nainen.

Muuten mieliala juoksee vuoristorataa. Kaikki on jotenkin niin levällään. Täytynee vaan alkaa purkaa vyyhtiä jostain päästä.