Mä en
pitänyt Pariisista. Kaupunki oli maisemaltaan kuin betonipunkkeri,
josta loisti muutama ylikullattu patsaannokka. Notre Dame oli hieno,
samaten Eiffelistä oli hienot maisemat. Pitäisi osata ranskaa, jotta
pääsisi kulttuuriin paremmin sisälle.
Mikä oli ehkä jopa shokeeraavaa, oli blondirasismi. Olin vaalein
näkemäni ihminen koko tänä aikana, ja kohtelu sen mukaista. Louvren
edessä partioivat poliisit hokivat "kis kis kis" kun kuljin ohi. Mutta
vielä pahempaa olivat naiset. Tappavia katseita joka suunnasta, ja kun
avasin suuni ja puhuin englantia, kaikki palvelu tyrehtyi. Mut vaan
ignoorattiin täysin ja käveltiin/ katsottiin toiseen suuntaan.
Ravintoloissa ei ollut (muka) ménuta englanniksi, vaikka viereisessä
pöydässä juuri sellaista luettiin. Yhdessä kahvilassa sellainen
ylimairea täti toi laskun ja nenän vartta pitkin katsellen totesi "Tip
is not included". Ja vitut. Olin siis tyhmä amerikkalainen sille.
Pitäkää hintahtavat ukkonne, hitto mä en halua naisellisempaa miestä
kuin itse olen nainen.
Muuten mieliala juoksee vuoristorataa. Kaikki on jotenkin niin levällään. Täytynee vaan alkaa purkaa vyyhtiä jostain päästä.
tiistai, 20. maaliskuu 2007
Kommentit