Voi kauhistus että paluu Suomeen voikin olla niin täynnä ohjelmaa! Oon päivittänyt itseäni kiinni opinnoissa ja ihmisten kuulumisissa ja jotenkin aika vaan lentää. Alan olee ihan nyyh nyyh että ystäväni Siperiassa jäävät pian tänne ja minä menen pois, mutta toisaalta tiedän kyllä tasan tarkkaan, ketkä heistä jäävät ikuisiksi ajoiksi elämääni :)

En oikein osaa vieläkään prosessoida matkaa. Tällä kertaa tulin sentään entistä onnellisempana takaisin, mitään sellaista ei ole mitä katuisin tai mikä kalvaisi jotenkin. (April soitti juuri, kerrankin selvittiin puhelusta alle tunnin!) Se laittoi mulle myös hassuja valokuvia reissusta, mitä napsittiin digikameralla viimeisenä iltana. Tossa on muutama ihana kuva, mm. Mitchistä.

Mistä päästäänkin siihen, että herralta tuli eilen sähköpostia. Mun plasmathan pyörähti aivan täysin ympäri, sillä meili kuuluu näin:

Sorry about the delay in responding.  As I said sometimes I don't check my mail for a week or so
at a time.  I can't believe that it took you that long to get back to Finland.  I am trying to get
in touch with a friend from high school to see if he can get me a buddy pass from Delta so I can
get over there and visit.  I think that my spring break goes from March 5th through the 11th.  So
if I can get the days off and I have the money I might head that way.  It was good to see you and
you'll have to send me a message back to let me know if you got the job.  It may sound cheesy, but
I miss you already.  Be safe and try to stay out of trouble.

Ajatelkaas. Silloin ennen joulua mä kuvittelin, et J on kiinnostunut mun elämästä sen verran, että voin viedä sen esimerkiksi käymään mun vakkarisijaistuskoululla, ja näyttää sille, mikä mun elämäntehtävä on. Paskat. Ja nyt tää hemmo, jonka kanssa kävin yksillä treffeillä ja juttelin sen työn ohessa muutaman iltana, olis valmis matkustamaan lomallaan MUA tapaamaan. Ja se varmaan oliskin kiinnostunut kaikesta, mikä täällä kuuluu elämääni. Ihan mieletön fiilis.

Mistä päästäänkin siihen, että pienessä pöhnässä Aprilin kanssa yks aamuyö istuttiin tupakilla kuistilla ja pohdittiin elämän tarkoitusta. Yllättävää *LOL* No, tultiin siihen tulokseen, että kaikella on tarkoituksensa. Tavallaanhan mun pitäis olla J:lle kiitollinen, mitä kaikkea ihanaa sen kautta ihan vahingossa on mun elämääni tullut. Sen kautta tapasin Aprilin, Devranin, Aprilin kautta Peten joka kertoi mulle tästä opettajavaihto-ohjelmasta, yhtäkkiä mä olen haastattelussa sinne, menen juhlimaan sitä Atkinsiin, näen taas Mitchin, muistan vaivihkaisen ihastukseni siihen, sitten se osoittautuu vielä niin julmetun hyväksi tyypiksi... pakahduttavaa.

Pelottavaa, mutta juuri nyt tällä hetkellä olen onnellinen.