Kokeilin eilen tehdä itseäni hulluksi:
Aloitin pakkaamaan kaksi ja puoli vuotta elämääni pahvilaatikkoon.
Niin paljon kuin en Siperiasta pidä (paljastan kyllä kaupungin nimen
vielä, sitten kun iso G on turvallisesti matkalla kansitukseen), on tää
koirankoppi ollut mun ainoa oma koti tämän ajan. Kaikki typerät
lehtileikkeet ja oppilailta saadut piirustukset piti repiä alas
seiniltä, kaikki vielä typerämmät monialaisissa tehdyt kurssityöt piti
heittää roskiin. Yhtäkkiä virtapiirin opiskelu oli ihan järjettömän
mielekästä, kun se kuppainen pahvilaatikko, missä nämä kahden euron
piuhat olivat kiinni, piti heittää roskiin.
On tääkin tilanne loppupeleissä aika helvetin perseestä. Pakkailen
tavaroita, mutta en tiedä minne. Olin niin uppoutunut työhöni, että
kello oli äkkiä 23.30. Poppikone huudatti biisejä vuosien varrelta, ja
kun pääsin putsaamaan valokuvakaappiani, mitä ottaisin mukaani jos
pääsen vaihto-ohjelmaan, oli sekoamispiste todella lähellä, sillä hullu
kämppikseni ei ollut tasoittamassa hetkellisiä hulluuskohtauksiani
omalla hulluudellaan ja saanut mua toteamaan, että kappas, kämppikseni
on hullu.
Lähiopetuskurssit on käyty ensi viikon jälkeen. Ensi viikko on
pyhitetty isolle G:lle, vaikka sen takia venyisi päivällä tai parilla
Hkiin lähtö. Sitten on G:n esittely, seuraavana päivänä viimeinen
pallero-ohjaustentti, maanantaina 5.3. erkkapedan toisiks viimeinen
tentti, sitten rustaan loppuun Steiner -esseen, etäopiskelen
tilastomenetelmiä, tuun tekee viimeinen erkan tentin, koska se ikinä
onkaan, ja kirjoitan isoa G:tä. Sitten mun pitäisi olla valmis. Hah.
Valmis mihin? Lähtee ulkomaille opettamaan vieraalla kielellä?
Asettumaan Hkiin ja alkaa opettamaan erkkaluokkaa? Valmis tähän
maailmaan?
lauantai, 17. helmikuu 2007
Kommentit