Kokeilin eilen tehdä itseäni hulluksi:
Aloitin pakkaamaan kaksi ja puoli vuotta elämääni pahvilaatikkoon.

Niin paljon kuin en Siperiasta pidä (paljastan kyllä kaupungin nimen vielä, sitten kun iso G on turvallisesti matkalla kansitukseen), on tää koirankoppi ollut mun ainoa oma koti tämän ajan. Kaikki typerät lehtileikkeet ja oppilailta saadut piirustukset piti repiä alas seiniltä, kaikki vielä typerämmät monialaisissa tehdyt kurssityöt piti heittää roskiin. Yhtäkkiä virtapiirin opiskelu oli ihan järjettömän mielekästä, kun se kuppainen pahvilaatikko, missä nämä kahden euron piuhat olivat kiinni, piti heittää roskiin.

On tääkin tilanne loppupeleissä aika helvetin perseestä. Pakkailen tavaroita, mutta en tiedä minne. Olin niin uppoutunut työhöni, että kello oli äkkiä 23.30. Poppikone huudatti biisejä vuosien varrelta, ja kun pääsin putsaamaan valokuvakaappiani, mitä ottaisin mukaani jos pääsen vaihto-ohjelmaan, oli sekoamispiste todella lähellä, sillä hullu kämppikseni ei ollut tasoittamassa hetkellisiä hulluuskohtauksiani omalla hulluudellaan ja saanut mua toteamaan, että kappas, kämppikseni on hullu.

Lähiopetuskurssit on käyty ensi viikon jälkeen. Ensi viikko on pyhitetty isolle G:lle, vaikka sen takia venyisi päivällä tai parilla Hkiin lähtö. Sitten on G:n esittely, seuraavana päivänä viimeinen pallero-ohjaustentti, maanantaina 5.3. erkkapedan toisiks viimeinen tentti, sitten rustaan loppuun Steiner -esseen, etäopiskelen tilastomenetelmiä, tuun tekee viimeinen erkan tentin, koska se ikinä onkaan, ja kirjoitan isoa G:tä. Sitten mun pitäisi olla valmis. Hah.

Valmis mihin? Lähtee ulkomaille opettamaan vieraalla kielellä? Asettumaan Hkiin ja alkaa opettamaan erkkaluokkaa? Valmis tähän maailmaan?