Kerronpa teille Ericista. Eric on eras heppu, johon tormasin viime kesana Atkinsissa. Juteltiin koko ilta musiikista, ja lopulta vaihdettiin sahkopostiosoitteet ja ollaan me meilailtukin tassa valissa useampaan otteeseen. Yleensa se kaatuu vaan siihen, et mulla kestaa joku kuukausi aikaa ennen kuin viitsin/ehdin/jaksan vastata.

Viime perjantaina, yllatys yllatys, Eric oli Atkinsissa. Olin viimeks kertonu sille spostissa, et aidilla on synttarit 9.1. joten lahden vasta sen jalkeen tanne. Niinpa se kertoi laskeneensa, et olisin sina perjantaina siella, ja sita varten tuli katsomaan mua. Pelottavaa. Se halus kauheesti halailla mun jne., mika ei tietenkaan ollut musta kauhean kivaa. Ja April kertoi, et Mitchin ilme sina iltana oli aika vinkea...

Joka tapauksessa, nahtiin Irv, baarin yks pikkupomoista keskiviikkona. Se yritti naittaa mua ja Mitchia jo kesalla, ja niinpa mun oli sit pakko kertoa sille, et oltiin muuten treffeilla eilen. En tieda kumpi, Mitch vai Irv on kertonut Ericille treffeista, mut silta oli tullu meilia tana aamuna:

Hope you had fun on your date w/ Mitch on Thuesday...

Kuvitelkaa! Yhteensa 10 viikkoa taalla elamastani, ja jo nyt mulla on mustasukkainen mies baarissa!! :D Odotan mielenkiinnolla, mita tana iltana seuraa, silla Mitch on toissa ja Eric ilmoitti piipahtavansa siella. Toivottavasti tasta ei tuu mikaan kukkotaistelu.

Puhuin myos suomikoulun naisen kanssa tanaan pitkan puhelun. Koska se oli kiinnostunut J:n futistoiminnasta, kerroin sille aiemmin mihin ottaa yhteytta jne. Tanaan tosin kerroin, et ma en ainakaan paastaisi lapsiani sen alkoholistin hoiviin, vaan pysyisin kaukana siita. Nainen ymmarsi yskan, ja repi puhelimessa yhteystietolapun. Hitto et se onkin mukava. Sitten se totesi, et kavi miten tahansa, mulla on takanani koko suomiyhteiso taalla paassa. Huomenna mennaan sinne koululle siis. Lisaksi naisen kautta saadut kontaktit rehtoreihin tapahtuu maanantaina. Jerkan heittaa mut koululle, mut sit mun pitaa ite tulla metrojunalla takas, mika tulee olemaan melkoinen seikkailu. Et jos mua ei kuulu takas Suomeen, se johtuu vaan siita, et eksyin vaaraan metroon.

Ens viikolla ti-ke-to meen Devranin koululle pitamaan matikkapajaa. Devranin opettaja kirjoitti myos ylos mun nimen, et katsoo jos sita kautta loytyis jotain. Taalla kun mikaan ei kulje virallista tieta. Kaikki on kiinni naamasta, suosittelijoista ja siita kuin moni sut tuntee. Tyonhakuilmoituksiin on turha vastata, silla duunit menee tuttujen kautta. Suomikoulun nainen kertoi esimerkin miehesta, joka oli urheilukeskuksen pomona yhdeksan vuotta, ja sai kenkaa. Suomalainen olis kotona ryyppaamassa suruunsa, vaan taa miespa ilmestyi firman seuraaviin bileisiin juttelemaan ihmisten kanssa, jos jollakulla olis tarjota hyvia suhteita tai jopa tyopaikkaa. Niin erilaista taa on taalla.

Edelleen naurattaa myos mun CV, jolla oon Suomessa saanu vaikka kuinka monta duunia. Autoin jopa Tampereen miesta silloin kun han valmistui, kayttamaan tekemaani pohjaa tyonhakuun, ja silla on han on saanut kaikki duuninsa. Vaan ei taalla. Ranskalaisilla viivoilla parhaat piirteet, uberkehumista ja itseluottamusta pitaa huokua. Ei muuten passimpi oppikoulu tallaiselle perussuomalaiselle, joka on niin jalat maassa kuin olla ja voi.

Ainoa mika ihan vakavasti huolettaa, on tyolupa. Yksityiskoulut varmaan viela suostuukin tyolupahakuprosessiin, mutta yleiset ei valttamatta. Taytyy siis kayda helvetinmoinen munkki, et joku naista paikoista natsaa. Muuten mun pitaa menna naimisiin paikallisen kanssa saadakseni tyoluvan ja sitten aloittaa tyonhakuprosessi uudelleen, ja aika moni tietaa, mita mielta ma olen avioliittoinstituutiosta...

No, oppia ika kaikki. Ihan torkeen mielenkiintoistahan tama on. Vaikka moni pitaa tosi pinnallisena ja arsyttavana small talkia, musta on tosi virkistavaa, et tuntematon ihminen huikkaa toiselta puolelta katua, et kiva takki sulla. Tanaan siis kun April tulee toista, suuntaamme ensin syomaan jonnekin kivaan paikkaan, ja siita Virginia Highlandsille (baarikatu) kiertelemaan eri paikkoja, ja vasta viimeisena Atkinsiin, ettei Mitch luule mua yli-innokkaaksi.

Ainiin, se mun piti viela sanoa, et enhan ma junttipuntti tieda edes deittailusaantoja taalla. Kuvitelkaa, et ensimmaisten treffien pususaanto pitaa paikkaansa. Jos pussaat, ei miehesta kuulu enaa ikina, koska sa oot silloin munahaukka. Vasta tokilla tai kolmansilla treffeilla saa pussata. Arvatkaa miks ma odotan kuin kuuta nousevaa, et Mitch pyytais mua toisille treffeille? :D En ma oo koskaan pussannu tan maan kansalaista. Kai. En kylla tosin muista jouduinko vahingossa pussaa yhta millennium tripilla... Sofia? Muistatko? :D Ja sitten on kuulemma viela sellainen saanto (muistakaa naa tytot kun meette tan maan kansalaisen kaa treffeille), et kun mies avaa auton oven sulle, sun pitaa avata miehen puolen oven lukko. Mita ma en tietenkaan tiennyt enka tehnyt. Ups. Ja seuraavilla treffeilla mun pitaa maksaa esim. yhdet oluet, jottei mies luule, etta kaytan sita hyvakseni paastakseni ilmaiseksi ulos. Ja koska nyt on kulunu kolme paivaa ekoista treffeista, on soveliasta nahda taas.

Kuka piru vie keksi naa kaikki saannot? Game on!