Hyvää tosin on se, että suomikoulun nainen hommasi mulle viisi haastattelua lisää. Reissu ei todellakaan mene hukkaan, vaan mahtaako aikaa jäädä rentoutumiselle lainkaan?
Romahdin eilen täysin. Tipahdin hautajaisissa arkun viereen polvilleni alttarilla. Pikkuveljeni kantoi mut siitä pois. Miten tuollaiset hetket voi sulloa niin hyvin takaraivoon, että ehtii unohtamaan, miten tuskaa se on?
Kohtasin demonini J:n lauantaina. Maku on mennyt koko hommaan. En vieläkään tiedä, mistä päästä lähtisin käsittelemään asiaa. Vihaan ja rakastan samaan aikaan. Annoin ymmärtää mutten ymmärtänyt antaa. Ihan tietoisesti. Kieputin miestä aikani pikkusormeni ympärille. Siitäkin huolimatta ulkopuolinen ihminen sanoi, että kuvasta puuttuu jotain. Niin puuttuukin. Vastaus tunteisiini. J on ihan liikaa kiinni vielä siinä haavekuvassaan surullisesta avioliitostaan, etten minä tai kukaan muukaan voi sitä vielä aikoihin paikata. Surullista on myös se, että hetkellisesti meillä oli jopa ihan kivaakin. Ja se, että se tykkää musta muttei tarpeeksi. Miksi siis sanomaan ääneen asioita, mistä ei ole mitään sanottavaa. Tiedän missä mennään. Haluan kostaa, mutten halua tehdä itseäni typeräksi enkä varsinkaan katkeraksi. Ehkä mulla ei ole niin suuri tarve kostaa, että haluaisin näyttää itsestäni sellaisen puolen, joka ei ole luonnollista mulle. Lohdutan itseäni sillä ajatuksella, ettei se kuitenkaan ole valmis päästämään musta irtikään. Kun toinen nainen poistui Atlantin toiselta puolelta takaisin Suomeen, se soitti mulle, ei ex-vaimolle. Kun ehdotin ystävyyttä, jossa on mahdollista kertoa vaikka treffeistä, se ei kelvannut. Hän ei pysty kuulemaan, jos mulla on ollut jotain sutinaa. Eikä hän sitä koskaan ole ääneen kysynytkään. Eli se siis satuttaa. Miksi se sitten satuttaa, jos mulla ei ole sen vertaa ihmisarvoa, että mulle toivotettaisiin voimia hautajaisiin, kun juuri edellisenä iltana nähtiin?
Koen omalta osaltani saaneeni jo suuremman moraalisen voiton. Tiedän kuka olen, mutten tiedä mistä tulen. Ottamalla etäisyyttä arkeen yhden valtameren verran osaa asioita suhteuttaa ihan uudella tavalla. Löydän itsestäni uusia puolia, tutustun itseeni. En tarvitse rinnalleni jotain noin epävarmaa ja epäluotettavaa. Kerroin hänelle vaan ja ainoastaan, että hän on syyllistynyt suurimpaan mahdolliseen virheeseen - pitänyt mua tyhmänä. Lisäksi annoin aimoannoksen kritiikkiä luotettavuudesta, mikä mun osaltani on nolla. Vika kuulemma on minussa, kun en osaa luottaa häneen. Naurattaa. Jopa tällaisessa tilanteessa, kun hän on kohdellut mua kuin kasaa haisevaa paskaa, hän osaa kääntää sen sanoissaan niin, että syy on mussa. Ihan uskomatonta. Ehkä itsetunto ei olekaan niin kohdillaan, että se kestäisi peiliin katsomista. Ja siinä vaiheessa kun tuo omaan napaan tuijottaminen loppuu, ei monikaan ihminen ole jäänyt häntä siinä tukemaan. Mitä puolestani itse olen saanut huomata, on se mieletön rikkaus, mitä omat ystäväni tuovat elämääni. Ja kuinka mahtava tukiverkosto ympärilläni on. Kiitos jälleen kerran.
J kuvittelee viettävänsä ilmeisesti kovinkin paljon aikaa kanssani toisella mantereella. Siinä onnistuin hyvin. Todellisuudessa aion käyttää häntä hyväkseni kuskin muodossa, sekä ottaa sen, mitä itse tarvitsen nyt häneltä: autokyytejä ja kännykkää lainaan. Tämän viikon saan olla rauhassa Aprilin kanssa. Ensi viikolla hän palaa reissusta takaisin ja luultavasti soittaakin mulle pian, sillä kyllä hän oman kännykkänsä numeron osaa. Annan hänen liehitellä parhaansa mukaan. Taidan siltikin kääntää kylkeä ja antaa tuntea sen, miten kipeää tekee, kun et kelpaa.
Kipu Kasvattaa
Miten sä voitkaan olla
Noin tyhmä ja viisas samalla
Sun ristiriidat mut hajottaa
Ei tällaista kestä
Sä sanot et tahtoisit niin
Uskoo yhteisiin unelmiin
Mut kaikki vaan ei oo kohdallaan
Sen sinusta huomaa
Mikä mussa on vikana
Mikä saa sinut pelkäämään
Kättä ojentaa
Mä en vieläkään tajua
Mitä siinä voi menettää
Jos heittäytyy
Sä tiedät panokset pelipöydällä
Ja tiedät että niitä ei helpolla
Voi voittaa, ei voittaa, ei voittaa
Oletsä koskaan ollut
Yhtään sen varmempi kuin nyt
Tai pystytkö siihen ollenkaan
Taistelenko yksin
Tahtoisin sun näkevän
Miten paljon mä tahdonkaan
Että vois kantaa
Mut leikit sä sokeaa
Vai johtuuko tää siitä
Et sä et tahdo
Sä tiedät miten sääntöjä kierretään
Ja kuinka niistä viidakko väännetään
Johon eksyy, johon eksyy, johon eksyy
Sun leikissäsi ei ole voittajaa
Miten tää auttaa kumpaakaan
Eteenpäin, eteenpäin, eteenpäin
Sä tiedät panokset pelipöydällä
Ja tiedät että niitä ei helpolla
Voi voittaa, ei voittaa, ei voittaa
Sä tiedät että kipu voi kasvattaa
Mut se ensin täytyy kohdata uskaltaa
Ja voittaa, ja voittaa, ja voittaa
Kommentit