Jerkan ja A olivat siis maanantaina keskustelemassa. Olin tosi iloinen, et pystyin auttaa huolehtimalla Devranista silla aikaa.

Hypataan ajassa taaksepain tiistaihin. Menin Baxterin (naiden koira) kanssa kavelylle ja kavin samalla hakemassa kahvin itelleni. Sidoin Baxterin ulos siks aikaa, ja kun tulin takas, tosi kummallisen nakoinen mies holpotti jotain Baxterille. Menin siihen valiin ja sanoin et taa on mun koira ja meian pitaa lahtea. Mies rupes sit selittaa jotain mun kaulahuivista kuin natti se on (kiitokset bestikselle) ja kuinka se varmaan pitaa mut lampimana. Sanoin et joo ja kiitos. Sitten se vinkkas silmaa ja sanoi et han haluis olla mun kaulahuivi. Liukenin paikalta aika helvetin nopeesti.

Illalla kuudelta soi puhelin ja Mitch soitti. Se tuli hetkeks sisalle tapaamaan Devrania ja Baxteria. Sitten hypattiin autoon ja ajettiin leffateatteriin. Paatettiin menna kattoo Alpha Dog, jossa nayttelee mm. Justin Timberlake. Iiiiiiiik! Koska leffan alkuun oli pari tuntia, mentiin muutamalle bisselle. Hitto en muista koska olisin viimeks nauranu yhta paljon. Se on ihan yhta pimee ku minakin. Kerroin sille kaikkia polhoja juttuja, mm. aviomiestestista ja se vaan nauro. Olin tosi ylpee itestani kun pystyin kommunikoimaan vieraalla kielella niin sujuvasti. Valilla tosin jai jotain kohtia Mitchin puheesta ymmartamatta, kun se puhuu niin vahvaa etelan aksenttia, mika tekee siita vaan entista sopomman. Leffan jalkeen naurettiin vaan kuin paska se oli ja se heitti mut takas kampalle. Kysyin sit et tuleeks se sisalle viela ottaa yhden bissen ja niinhan se tuli. April sano ettei oo kysymysmerkkiakaan, etteiko se olis kiinnostunu musta. No, taa on taas tata. Kaytiin viela kessulla ulkona ja sitten se vaan totes, et no, nahdaan varmaan Atkinsissa (baari, missa se on toissa) sitten. Hymyilin vaan takas. Sitten se haipyi. Ensimmaisten treffien saanto: ei iholle millaan muodolla. Tunsin itteni taas ihan pikkutytoks. Ja tastahan tietysti vittuilin Jerkanille totealla eilen, et tuntuipa hyvalta olla todellisen herrasmiehen kanssa treffeilla. Mut tosta lisaa kohta.

Eilen hyokattiin aamusta hoitamaan Aprilin ilmoittautuminen nursing programiin. Sitten kaytiin Devranin koululla nayttamassa mun naamaa, ja todettiin, et koska on Jerkanin ilta pojan kanssa, mehan lahdetaan laimeelle baarikierrokselle. Mentiin Atkinsiin moikkaa Irvia, bar manageria, johon tutustuttiin ekana kesalla. Totta kai friikkimagneetti huusi taas hallelujaa, joten vieressamme istuva megalaskimies aloitti keskustelun kysymalla jotain tosi kummallista. Vastasin ja se kysy heti et mista pain etelaa oon. Sanoin et aika pirun pohjoisesta. Kun se kuuli etta oon Suomesta, kaikista maailman mahdollisista kysymyksista se kysyi "How's the cheese is Finland?". Onneks en pudonnu pahasti. Mihin April totesi et olisit vaan sanonu et "My ass is taken bacon".

Ehdittiin istua parikymmenta minuuttia baarissa, kun Jerkan soittaa. Se oli ajanu kolarin pyorailijan kanssa, joka oli ajanu punasia pain. Niinpa sen tuulilasissa oli kunnon monttu ja totta kai se saikahti ihan pirusti. Pyorailija oli paennu paikalta, koska se olis tietysti joutunu maksamaan uuden tuulilasin. Kun poliisit oli kayny paikalla, meidan baari-ilta keskeytyny koska Devran piti hakea koulusta, se idiootti lukitsi avaimet autoon. Sittenpa me ajettiin toiselle puolelle kaupunkia avaamaan auton ovet ja nain samalla Jerkanin uuden kampan. Se oli melko suomalaistyylinen yksio, mutta jumantsuikka sita nakoalaa. Kelpais mullekin. Sit kaytiin syomassa ja sain Jerkanilta hyvaa infoa auton hankinnasta jne. Lisaksi tekemani CV ei ole tanne sopiva, vaan liian eurooppalaistyylinen. Mm. valokuvaa ei saa olla, kun muuten tyonhakija voi syyttaa tyonantajaa syrjinnasta esim. ihonvarin perusteella. Niinpa Jerkan lupas tehda viikonloppuna mulle ansioluettelon, joka kourassa kehtaa menna maanantaina pariin kouluun.

J soitti myos eilen. Sen pitais tulla tanaan kaymaan. Tehtiin eilen musta lista Aprilin kaa illalla kun juotiin sohvalla kaljaa. Listatiin kaikki J:n epakohdat mitka aion sille kohta laukoa. Pakko puhdistaa viimein ilmaa. Ja se homonaama ei todellakaan kayta mun kontakteja suomikoululla, vaikka se innostui siita hirveesti, et lahtee mukaan kaymaan siella. NO WAY.

Jos teita loskassa rampijoita yhtaan lohduttaa, niin taallakin oli mm. tiistaina 31 Fahrenheitia, eli lahemmas nollaa. Ja sitten kun tuuli, oli oikeesti aika pirun kylma. Mitch tietysti herrasmiehena tarjosi mm. takkiansa mulle. Sweet dude.

Ihanaa, huomenna paasee taas baareilee. Helpottavaa. Tunteet menee sellaista vuoristorataa, ettei mitaan rajaa. A vihaa suurinpiirtein Jerkania, kun mulle se on taas ihan superystavallinen, ja auttaa monissa asioissa. Ja ikava sanoa ilman, et otan kummankaan puolta, mut ei Jerkanilla oo yhtaan sen helpompaa. En oo koskaan nahny sita yhta rajahtaneena kuin eilen. Kunpa ne sais asiansa kuntoon.

Mieliala vaihtelee hullunlailla. Valilla oon tosi onnellinen, valilla haluisin vaan kotiin. Mut kun tiedan, mika kotona odottaa, en halua sinnekaan. Koska ihminen oikein saa toteutettua unelmiaan? Mitas jos ei saakaan? Tuleeko musta sitten katkera, samanlainen kuin aitini? Haluan niin sydameni pohjasta kokeilla tata edes vaikka vuoden. Mutta mita voin tehda edesauttaakseni asiaa? Ei kai muuta kuin parhaani.

Ensi viikko on tiukka. Menen Devranin koululle pitamaan matematiikkapajaa kolmena paivana ja niiden valissa juoksen haastatteluissa. Lauantaina tosiaan suomikoululle jne. Pitakaa mulle peukkuja pystyssa, joohan?