Huh. Kiitos ihmiset ihanista meileista, tekstareista ja kannustuksesta ylipaansa.

Mistas sita aloittais. Olin siis kahdessa haastattelussa tanaan. Toisessa koulussa haastattelu loppui lyhyeen, silla kunnalliset koulut ei oo oikeutettuja hoitamaan tyolupa-asioita. Toisessa koulussa rehtori ei ollut edes paikalla, mutta jatin eilen ahertamani ansioluettelon kansliaan.

Taman jalkeen suomikoulun nainen heitti mut metroasemalle. Kuvitelkaa, osasin itse matkustaa kaupungissa, jossa asuu 5 miljoonaa ihmista, metrolla, vaihtaa toiseen kesken matkan ja viela kavella perillekin! Pienista asioista sita ihminen saa kikseja :D

Kun paasin kotiin, April makasi ylakerran sangyssa. Menin kysymaan miten menee silla han joutui soittamaan aamulla toihin ja perumaan tulonsa, ja samantien kuulin pienen riemunkiljahduksen, etta hei, sulla on perjantaina haastattelu. Se toinen koulu, jonka rehtori ei edes vaivautunut tapaamaan mua, halusi heti tavata mut, kun naki mun ansioluettelon. Ja jos se on fiksu, se nakee, etta olen tyoskennellyt vaan suomalaisissa kouluissa ja mulla on suomalainen koulutus. Eli lue: ei tyolupaa. Ja silti se halus tavata. Leijuin aikani kunnes totesin, etta pakko palata takas, silla taa on VAAN haastattelu.

Avasin tietokoneen. Opevaihto-ohjelmasta oli tullut meilia, etta tervetuloa henk.koht. haastatteluun Kopikseen helmikuun ensimmaisena viikonloppuna! Jumantsuikka kiljuin riemusta. Nyt tulee vaan hilliton kiire hoitaa kaikki siihen mennessa, mika tarkemmin ajatellen tuntuu aika mahdottomalta. Mutta - onhan tassa aikaa. Laitoin meilia takas et voiskohan haastattelun hoitaa taalla, ja ma vaikka hoitaisin paperit sinne perassa. En tieda onnistuuko mut mista sita koskaan tietaa.

No mutta, kirjotan lisaa kun asiat vahan selkenee, mut ihan sikamielenkiintoista taa on.

Eika kielilavistys mennyt edes umpeen tana aikana! :D