Tiesitteko, etta mieskin voi olla dramaqueen?

Turhaan hehkutin Ericin ihastusta, silla paha karma hyokkasi heti perjantaina kimppuuni. Aina pitais muistaa olla noyra ja jalat maassa, silla elama kylla potkaisee nopeesti paahan ja kertoo, missa mennaan.

Mentiin perjantaina Atkinsiin. Meil oli kivaa niin pitkaan, kunnes Eric ilmestyi sinne. Se oli selkeesti nauttinu jo pari olutta tullessaan, ja niinpa se tapansa mukaan aloitti pussailun ja halailun. Tunsin oloni ihan aarettoman epamukavaks. Loin Mitchiin muutaman epatoivoisen katseen ja se kyl ymmarsi yskan.

Baari meni kiinni ja eras naisbaarimikko huikkas meille, et me ollaan cool ja saadaan jaada aukioloajan jalkeenkin viela. Niin jai myos Eric ja muutama muukin kanniaalio. Mitch vinkkas mulle et tuu sivummalle juttelee, ja niinpa April naki asiakseen avautua Ericille. Pelkka lause "she's not romantically interested in you" riitti ja klik, se sekos. Niinpa sielta tuli koko arsenaali avautumista kuinka ma olen kuulemma meileissa flirttaillu sen kanssa ja mun bodylanguage on sellainen, et ma olen johdattanut hanta harhaan. Ja kuinka ma en tajua hyvan paalle, silla hanella on kolme tutkintoa, han on paljon aikuisempi ja kokeneempi kuin Mitch. Lisaksi han on deittaillu aiemminkin eurooppalaisten tyttojen kanssa, ja tietaa kylla millaisia me olemme.

Mita vittua? Kannattais varmaan matkustella ensin Euroopassa ennen kuin yleistaa kaikki naiset samanlaisiks. Ensinnakin, heti ensimmaisessa meilissa kirjoitin, et on mukava, kun on joku, jonka kanssa harjoitella kirjoittamista. Ja selitin mm. ummet ja lammet Suomen koulutusjarjestelmasta. En IKINA antanut ymmartaa mitaan. Tietenkin, jos on korviaan myoten ihastunut, haluaa ymmartaa asiat eri tavalla. Kyllahan ma sen tiedan J:n tapauksesta, tiedan milta se tuntuu. Ja koska alkoholi saa ihmisen ylitunteelliseks, olin tosi surkeena ja yritin soittaa Ericille yolla selittaakseni asiat, mutta se ei vastannut eika myoskaan soittanut koskaan takas. Mun mielesta oon tehny omalta osaltani parhaani sailyttaakseni sen ystavana, mut jos sen ylpeys ei anna periks... Harmittaa koko sotku, mut minkas teet.

Kaytiin sitten lauantaina nopeesti moikkaamassa Mitchia ja Irvia, ja selitin Irville lyhyesti, mita tapahtui, koska tiedan, et ne on hyvia kavereita Ericin kanssa, enka halua, et Eric kaantaa asioita enempaa niinpain, et ma olisin jotenkin johtanut sita harhaan. Ja Irv tietenkin tapansa mukaan viittas kintaalla koko asiaan, ja sanoi, et Eric vaan haluaa tyttoystavan kovasti, ja kysyi haluanko ma et se juttelee Ericin kanssa asiasta. Totesin et ei, mut et se tietaa, mika on todellinen tilanne.

Mitch kavi sanomassa moi ja kysyi lyhyesti mita teen illalla. Sanoin et en mitaan, mut koko homma jai vahan niin kuin auki, joten en todellakaan tieda, oliko taa vaan kerran elamassa kivat ensi treffit -tapaus. Irv sanoi myos, ettei han ollut kertonut Ericille mun treffeista, joten Mitch on ainoa vaihtoehto, joka on voinut kertoa sille. Mika osoittaa mun mielesta melkoista suoraselkaisyytta, mutta tieda sit hanta. Miehet on miehia.

Suomikoulu palkkasi mut. Ongelmana on vaan se, ettei tyotunnit riita mitenkaan tyoluvan saamiseksi. Joten katsotaan, avautuuko huomisista haastatteluista mitaan. Tanaan teen siis ansioluetteloa ja hautaudun jonnekin syvalle. Ihan turhaa draamaa tyhjasta!

Ainiin. Mun kielikoru poistuu huomenna haastatteluiden takia. En tieda meneeko reika umpeen sina aikana vai ei, mutta se on sitten voi voi.