Mihin ihmeeseen viikko taas hujahti?
Rykäsin sitten tosiaan maanantaina kolme tenttiä. 27 opintoviikkoa
tulossa tästä jaksosta. Tammikuussa ja helmikuussa tulen tekemään erkan
tentit Siperiaan, maalis- ja huhtikuulle jää kolme kurssia. Gradua
pitäis nyt alkaa ihan tosissaan syytämään, tarvii vaan kasata ajatukset
uudelleen sitä ajatellen ja tehdä aikataulu, miten etenen.
Tammikuun alussa viimeistään tulee postissa kandin paperit. Sain
kasvatustieteen perus- ja aineopinnoista arvosanaksi 5, erinomaiset
tiedot. Pelottavaa. Enpä ole koskaan niistä ajatellut tulevaksi kuin
maksimissaan kolme. Muutenkin koko kandipaperi on siunattu ihan
hillittömin arvosanoin. Otinhan ne ulos vain ja ainoastaan ulkomailla
siintävän haaveen takia. Tajuaako kukaan kuin paljon oon tehny töitä
asian eteen?
Olen vakaasti päättänyt lähteä tammikuussa itekseni Atlantaan. Tai siis
Aprilin luo. Käyn suomikoululla juttelemassa (tai tää on jo sovittu),
näyttämässä naamaani Kalevala kourassa, ja toivottavasti muutamassa
muussakin paikassa, joita varten pitäisi nyt vääntää CV. Kuin se voikin
tuntua näin tuskaiselta?
FLTA -ohjelmasta ei ole kuulunut vielä mitään, jännittää pääsenkö
haastatteluun vai ei. Jos en pääse, en toisaalta osaa edes surra
mitään, sillä sen verran moni ovi on auki. VIF kutsui alustavasti
haastatteluun heti kun oon saanu skannattua kaikki työtodistukset ja
lähetettyä ne spostilla.
Lauantaina päättyi harjoittelu joulujuhlaan, joka meni tosi hyvin. Kai
siitä pitäis olla jotenkin ylpeä tai onnellinen, mut olo on lähinnä
ihan tyhjä. Tänäänkin oon vaan koko päivän siivonnu ja pakkaillu
tavaroita, koska huomenna kutsuu Helsinki.
J:kin sitten rantautuu ens keskiviikkona Suomeen. Pelottaa sekin. Kävin
jumppaamassa tänään kun se yleensä piristää, mut nyt voisin taas vaan
nukkua.
Missä on se elämän tarkoitus kun mikään ei oikein tee onnelliseksi?
sunnuntai, 10. joulukuu 2006
Kommentit