Ihan ensiksi - todella lämmin kiitos kaikille, jotka otitte kantaa tähän elämää kummallisempaan mieskysymykseen.

Tuli mieleen kun bestiksen kanssa keksittiin neronleimaus: aviomiestesti (tähän liittyy enemmän ja vähemmän alkoholia...). Me tehtiin ihan "virallinen" kyselylomake, ja muutaman punaviinilasillisen jälkeen kierrettiin yhdessä baarissa lomakkeen kanssa. Olin tekevinäni gradua ihmisten baarikäyttäytymisestä, ja samalla testasimme ihmisten tietämystä yliopistomaailmasta. Muutama erehtyi tarkentamaan, et mikähän se mun pääaine oli ja pokkana vastasin "sosiaalipolitiikka". Paras vastaus oli hyvin tietävä ja päättäväinen "No mä melkein arvasinkin".

Kyselyssä oli 10 kysymystä, ja jokaiseen kysymykseen kolme vastausvaihtoehtoa. Kysymykset oli tietenkin elintärkeitä, kuten Setua vai Plussaa? (No onhan se jumaliste olennaista, käyttääkö mies enemmän Keskon vai HOKin palveluita!) Vastaukset kategorisoimme pistein Eino, Melko kelpo ja Kuuma. En oo ihan varma, mitä vastauspapereille tapahtui illan mittaan, mutta löysimme kyllä muutaman Kuumankin ehdokkaan.

Tämä innoitti kysymään satunnaisesti valikoiden ystäviltäni apua J:n suhteen. Mies nimittäin vei multa viimeisetkin mehut alkuviikosta:

tiedatsa mika tulee olee ihan saatanan vaikeeta.....rehellisesti sanoen ma en tuntennut ensin fyysisesti sua kohtaan kovin suurta mielenkiintoa (pinnallinen ku on), mut on myonnettava et sun luonto ja suoraselkanen toiminta heratti mut ihan toiselle tasolle sun kans. Nimittain sun lahella olo ja varsinkin seksi teki kutaa koko karjulle.  ja se tulee olee vaikeeta ku sut nakee ku nimittain sita haluis tehda pornokulttuurisia taideteoksia sun kans ihan varmasti. kuten sanottua sun kroppa ei lennatty mua lentoon vaan sina ja sun sisainen kauneus...ja se kyl vahan oli outoo mulle ja kieltamatta ma olin osaltani hyvin kielteinen ja varovainen, koska se oli outoa mulle...vitun outo fiilis.

Koko meili oli täynnä tätä samaa. Kuinka ei kiinnosta mut kiinnostaakin. En osannut enää edes vetää herneitä nenään tästä, vaan olin vaan täysin monttu auki. En ole enää sama ihminen mitä kesällä olin (huom. -8 kiloa! Paljon on vielä edessäkin) joten ehkä mä olen itse onnistunut kuitenkin asettumaan tän asian yläpuolelle. Varsinkin kun ihan itse tiedostin omat ulkoiset ominaisuuteni, joille todella oli korkea aika tehdä jotain. Mutta omalta osaltaan mua satuttaa se, että kaikesta huolimatta J:n ajatukset kulkee munan ympärillä. Silläkö se ajattelee? Siihenkö mä sit kelpaan kuitenkin?

Sain ystäviltäni ihan huippuja vastauksia, ja ehkä johtuen meneillään olevasta tilastomenetelmät -kurssista tai kasvatusfilosofiasta mulla on kauhee pakkomielle analysoida niitä sen sijaan, että keskittyisin miettimään, mitä ihmettä ton miehen kanssa pitäis tehdä.

Luetutin koko kirjeenvaihtomme 11 ystävälläni. 3 heistä vastasi sähköpostitse, kaksi soitti, ja kolmen kanssa juttelimme asiasta henk.koht. Yksi laittoi tekstiviestin, ettei pääse nettiin vastaamaan, joten vain kaksi ei ehtinyt vastaamaan. Eikä sillä ole mitään väliä, koska he varmasti haluavat keskustella asiasta kun näemme seuraavan kerran :)

Kolme käski unohtaa koko jutun samantien ja toivottivat J:lle hyvää matkaa helvettiin. Yksi toi esille mieskategorioihin neljännen: Täydelliset miehet, jonka kolme muuta, joiden kanssa keskustelimme livenä, tyrmäsivät täysin. Hauskinta tässä oli, että kaikki edellämainitut ihmiset joko seurustelevat, ovat naimisissa tai menossa naimisiin. Yleinen johtopäätös tosin oli, ettei se sinkkuelämä ole niin autuutta mitä joskus saattaa unohtaa.

Henk.koht. keskustelut olivat tietenkin hedelmällisimpiä. Rakas, rakas ex-duunikaveri toi esille sen aika olennaisen kysymyksen: mitä mä itse haluan. Ja sehän tässä vaikeinta onkin. En todellakaan tiedä enää. J:llä olisi unelmien luonne mulle. Ja samaahan sekin mussa toitottaa. Mut sit siinä on tollaisia omituisia piirteitä, kuten pinnallisuus, joka ei mene yhtään yks yhteen sen oman käytöksen kanssa. Jotenkin musta tuntuu, että koko kommentti oli vain näpäyttääkseen mua takas. Samapa tuo. Sama ihminen myös kysyi, jos on alta riman, keskinkertainen ja hyvä, et mihin J kuuluu. Eihän se ole mulle edes keskinkertainen. Ulkoisesti siinä miehessä itsessään ei ole yhtään sellaista piirrettä, mikä kiinnittäis normaalisti vaikka baarissa mun mielenkiinnon, mut tulinko sitä kertaakaan ees ajatelleeks kesällä? No en todellakaan. Sen luonne niin vahva, positiivinen ominaisuus, et oikein ärsyttää.

Muita hauskoja havaintoja oli kahden ihmisen suusta, että me kuulemma kirjoitetaan ihan samalla tavalla. Ihan kuin oltais joko sama ihminen tai oltu 10 vuotta naimisissa. Siinä sen näkee, et miks meillä synkkas niin hyvin. En mä mieti siinä vaiheessa et ou mai kaad, toi mieshän kaljuuntuu.

Ehkä mä ajattelen loppujen lopuksi näin: Ei ole olemassa täydellistä kumppania. On vain niitä, joiden kanssa tulee todella hyvin toimeen. On myös asteita, millä tulla toimeen; seksuaalisesti, emotionaalisesti, platonisesti jne. Bestiksen silloinen potential boyfriend scoras Kuuman pisteet. Myöhemmin kävi ilmi, ettei mies ollut lähelläkään sitä, mitä olis toivonu. Ts. syttyi liian hitaasti. Mun silloinen tikku silmässä sai Melko kelpot pitkällä miinuksella. Ja aivan täysin idiootiksi osoittautui sekin. Siinä vaan oli "sitä jotakin".

Ollaanko me ihmiset vain niin sokeita, ettei me nähdä sen kulissin taakse, minkä toinen luo ulkonäöllään, persoonallaan tms.? J:ssä oli se hyvä puoli, et se todella ymmärsi mua ja arvosti mua kaikkine kokemuksineni ja kehtas jopa väittää, et sisällä olis jotain kauneuttakin ollut. Mä tiedän myös, että ton todella pihalla olevan ihmismielen pohjalla lepää se henkilö, kehen mä ensin tutustuin. Se, miten tästä edetään, on paljosta kiinni. Mulle ystävä on sellainen, joka kans tulee mun kanssa bisselle kun kerran Suomeen asti raahautuu. Jos mä meen sinne, voidaan käydä vaikka lounaalla tms. Jos mä pääsen sinne töihin, sitten voidaan katsoa, onko mitään joskus menetettyä tallella.

Viimeisimpään meiliin vastasin, että mulla on takki tyhjänä hänen kanssaan.