Tää on ollut ihan kauheen opettavainen viikonloppu. Olen nöyrtynyt jälleen kerran ja katsonut monta kertaa itseäni peiliin.
Perjantaina sain J:ltä meiliä:
-Sulla on takki tyhja....vai niin, nyt taas on niin etta sa olet lukennut tai ymmartanny mut taas taysin vaarin...ehka se johtuu tosta keke rosberg suomesta.....viime meilin siis piti olla lahinna imarteleva sua kohtaan. ja ma sanoin ex-vaimosta sen etta gracella ei ole mitaan asiaa sita vastaan jos tassa kerran jotain kilpavarustelua on gracen paassa.
en ma perkele sua kehenkaan vertaa ja se oli koko jutun idea...sahan siis teit muhun vaikutuksen tavalla mita kukaan muu ei ole tehny ja se toi mulle tois oudon fiiliksen ensin ja vahan jalkeenki.
sa tiedat et ma olen ollu enimmakseen urheilijoiden kanssa sukupuolisen elamani ja ex jatkoi sita samaa rallia. No, sa tulet kuvoihin joka ei ole samalla rallipolulla, mut sun helvetin hyva paa ja sydan heitti mulle aikamoisen kierrepallon(futis terminologiaa) ja ma olin hamillani, kielteinenkin ja siks ehka tavallaan etainenki sua kohtaan.
ja sen takia ma sanoin et sitahan tassa oltiin etsimassa.....erilaista ku tahan mennessa ja helvetin hyvaa tyyppia ja viela parempaa sydanta! Sulla on molempia! Sen takia taa meidan fyysinen kontakti toimii ainakin muhun ja tuntuu helvetin hyvalta. selvisko....ma ajattelin kyl sulle soiotella tana viikonloppuna jokatapuksessa ni voidaan yhdes nauttia isattomasta paivasta!ehka voidaan samalla jattaa taa meilailu selittely ja setvia mita tarvii....ehka se jopa ilahduttais sun viikonloppua ja paivaa....who knows! sa vedat hyvallla tsempilla ja anna menna vaan kyl ne paprut sielat tulee ja sitte se vasta hyvalta tuntuu.
-Totta viserrat pulu.....kirjotetaanki samaan aikaan....kyl me nahdaan ma olen sen paatoksen jo tehny ja hyvat asiat tapahtuu sitte jos on tapahtuakseen.....me ollaan niin hyvia ihmisia!!
sa taas puskit muhun lisaa energiaa jostain ihmeen reijasta ja ma vuorostaan loistan huomen peleissa(tai sitte pojat saa kyytia)...nii ja tottahan se on ettei me voida pitaa mitaan muuta ylla ku tervetta ystavyytta ja jos ja ku ja ehka tapahtuu et sa paaset naille maille ni perkele ei sita tieda mita tapahtuu......ovet on auki!

Toisaalta tulin hirveen hyvälle tuulelle, toisaalta ajattelin, et katsotaan nyt, soittaako se ikinä ja jos soittaa niin miltä sit tuntuu. Enkä mä aio enää vaivata tällä asialla päätäni. Kuten J itse sanoi, hyvät asiat tapahtuu jos on tapahtuakseen.

Perjantai meni siis ihmissuhteiden paranteluun. Oli niin ihana saada mutsilta meiliä, että äijä jäi taas kiinni jostain naisseikkailustaan. Ja kuinka ahdistunut ja huono sillä on olla. Bestis laittoi myös meiliä surkeasta olostaan, jonka voin täysin allekirjoittaa ja ymmärrän niin, mitä hän ajoi takaa. Tuntuu, että mun ympärillä olevilla tärkeillä ihmisillä on huono olla. Ehkä nyt olis mun vuoroni taas auttaa ja tukea heitä, kun itse nostin varpaani tuosta J:n sudenkuopasta.

Lauantaina siivosin koko kämpän, ettei Kriisin siivousneuroosi ylly aivan sietämättömäksi. Kirjoitin myös loput viisi sivua esseeseen, joka on roikkunut viime keväältä asti. Tämän paahdettuani ulos totesin, että edessä on turhaakin turhemman harjoitteluun liittyvän didaktisen seminaarin neljän esseen vääntö. Sain kaksi puolivalmista eilen tehtyä. Tajusin yhtäkkiä, että esseeohjeessa lukee "Raportit esitetään ja niistä keskustellaan työelämään siirtymisen kannalta". Mun pitäis ihan oikeasti siirtyä työelämään ens syksynä! Ensimmäistä kertaa ikinä tuntui, että olenkohan ihan valmis vielä siihen. Toisaalta tää opiskelu on niin kypsää ajoittain, et pois pois Siperiasta!

Illalla lähdin ex-duunikaverin ja Kriisin koulukaverin kanssa baareilemaan. Meillä oli mukavaa. Että voikin olla virkistävää jutella välillä ihmisten kanssa, jotka ei ole niin tiiviisti mukana kaikessa arkipäiväisessä, vaan voi ihan oikeasti parantaa maailmaa. Teki tosi hyvää, kiitos teille siitä!

Graduryhmäni ainoa poika oli myös baarissa, ja olin pirun ylpeä hänestä, kun hän tuli ja kertoi havainneensa juurikin ne samat asiat, mitkä valkenivat itselleni viikko sitten. Kävimme pitkän keskustelun aiheesta, ja tulimme siihen tulokseen, että molemmilla on hillitön halu oppia prosessista ja niinhän jatkuvasti tapahtuu, mutta koskaan emme tule olemaan tyytyväisiä omiin graduihimme, ja se ottaa pannuun, koska se on ainoa, mitä meistä jää jälkipolville tähän laitokseen. Ja kuinka urpoina he saattavat meitä pitää sen perusteella! Poika pyysi myös saada tämän blogiosoitteeni luettavakseen. Hän oli aivan varma, että annan sen samantien. Sanoin vain, että kysy uudelleen maanantaina. Mietin ennen nukkumaanmenoa asiaa, ja tulin siihen lopputulokseen, etten anna. Poika ei ole ansainnut luottamustani. Plus että täällä kerron niin henkilökohtaisia asioita, etten halua hänen tietävän niistä. Ja ihan vain pikkusen vitutti se asenne, et totta kai annat osoitteen, kaikkihan minuun luottaa. Vaan minä en. Muutama kerta ylenkatsovaa käyttäytymistä mua kohtaan riitti.

Yks hauska havainto oli, kun Kriisin koulukaveri sanoi, et mulla on liian iso paita päällä. Heitin viime viikolla kahdet farkut roskiin ja lahjoitin kalliit, viime maaliskuussa ostamani mustat suorat housut mutsille, koska ne näytti ihan pussihousuilta. Nyt jos paidatkin alkaa olla liian isoja, mitä en rehellisesti todellakaan ole edes tullut ajatelleeksi, niin mitä hemmettiä mä kohta laitan päälleni. No, jos myönnän rehellisesti, niin lahjoitin jo Kriisille pari paitaa, mitkä oli ihan järkyttäviä telttoja päälläni... Äh.

Tänään menen jumppaan. Tää on ihana fiilis, kun kroppa on tottunut tiettyyn määrään liikuntaa viikossa ja aamulla ensimmäinen ajatus oli, et mitähän liikuntaa tänään harrastais. Ja se pitää niin mielen kuin jaksamisen oikeilla raiteilla. Täytyis tehdä vaikka mitä muutakin... Hmm. Tuumasta toimeen.