Tänään julkistettiin viimeisen harjoittelun aineet. Olin iloisesti yllättynyt, että sain musiikin ja äidinkielen. Olen taas pallero-ohjaajana, mutta ei se mitään. Ainoa mikä harmittaa, on se, että jälleen tuurillani sain tosi raivostuttavan ohjaajan. Pidän hänen säntillisyydestään, mutta viime vuonna nainen oli lähinnä vaan v*ttuillut "alaisilleen". Musiikissa lienee joku muu ohjaaja. Toivottavasti hän on mukava. Mutta mikä positiivista, laitoksemme puolesta mulle on tulossa ihan huippudidaktikot! Ei kai kaikki voi ihan nappiin mennä.

Urheiluteema jatkuu. Huomaan vaan olevani fyysisesti melko ylikierroksilla uimisen ja lenkkeilyn jäljiltä. Yöllä ei meinaa tulla uni, ja 20min päikkärit ovat ihan pakolliset, tai tuntuu et kuukahtaa. Hallilla pulikointi sujui tänään tosi jouhevasti, ainoa vaan etten vieläkään parantanut aikaani, vaikka tuntui, että kauhoin kuin Lochnessin hirviö konsanaan.

Sain uutta potkua elämääni tällä ja viime viikolla. Turkutentti meni läpi, ens keskiviikkona on viimeinen. Harjoittelu järjestyi, idiootti sivuaine pyörii omalla painollaan ja kalenterista on varattu kaksi viikkoa vain ja ainoastaan gradupakerrukselle. Jännää, et se ahdistus ja tuska meni ohi, kun asiat alkoivat rullaamaan. Kevät ja valmistuminen lähestyy, tiedän tasan tarkkaan mitä pitää tehdä. Sijaisuuksia ehtii tehdä vielä Hgissä ennen marraskuun törkeän tiukkaa aikataulua eli saa muutakin napaansa kuin kaurapuuroa.

J:n kanssa riideltiin pari meiliä. Mä erehdyin vuodattamaan tunteitani sille ja se oli niin kovin etäinen. Kun mä heittäydyin vuorostani etäisen torjuvaksi, niin nyt mä olen taas "tähti lännen taivaalla, joka antaa uskoa". Buahaha.

Aprilin kanssa ollaan juoruttu parina päivänä. Se on ollut uskomattoman kannustava ja tsempannu mua työhakujutuissa. Huomenna on yhteen paikkaan puhelinhaastattelu, mitähän siitäkin tulee...

Nyt taitaa olla surullisen kuuluisien päikkäreiden vuoro, sitten pakkaan tavarat, menen koululle istunnolle 16-19 ja iltabussilla Hkiin! Hellou sivistys, adios Siperia.