Olen nyt kaksi päivää omistautunut gradulle. Tuloksena on kuusi sivua tekstiä. Ihmeellistä.
Toinen ihmeellisyys oli, että J:ltä tuli tekstari, että "Älä pelästy. Duunia ja kauheeta draamaa. Kerron myöhemmin. Sorry". Katsotaan, koska tää myöhemmin mahdollisesti tapahtuu.

Maanantaiaamuna pitäisi lähteä Siperiaan viideksi viikkoa. Ihan hirveen ahdistavaa! En tajua, miksi viimeinen on opetusharjoittelu tuntuu sellaiselta peikolta.

Olotila: Jumppaamaan, olen taas läski.
Mieliala: Onko mulla elämää?