Bestis
kavereineen hokee jatkuvasti "Rakkauden kesä 2006". Voin allekirjoittaa
sen. Vasta nyt alan ymmärtää, kuinka onnekas olen, että sain kokea
jotain tuollaista. Ymmärrän myös, että se on nyt unohdettava. Pakkasin
jo valokuvat lähtemään Siperiaan (jonne siis tänään matkaan) ja jäämään
sinne kun itse palaan takaisin Sivistykseen. Kävipäs nimittäin niin,
ettei Siperia tarjoa minulle opintoviikkoja kuin vasta lokakuun lopusta
alkaen. Miksi siis hajottaisin itseäni viettämällä aikaa Siperiassa,
kun voin viettää sitä tutussa ympäristössä todellisten ystävieni
ympäröimänä?
Siperiassa on tosin kaksi ihmistä, jotka HALUAN nähdä heti sinne
päästessäni. Huomaan mitä kummallisemmissa tilanteissa kaipaavani heitä.
Tämä koko J:stä toipuminen ja samalla perheasioista stressaaminen
aiheutti sen, että kaaduin perjantaina sängyn pohjalle. Tai enemminkin
patjan alle. Kovasti oli suunnitelmissa karata landelle tekemään
lopullinen mielenrauha itseni kanssa, mutta aamullapa tein kuolemaa.
Räkää, lisää räkää ja enemmän räkää, yskittää, kuumetta, kurkku kipeä,
poskionteloita vihloo... Kerrassaan taivaallista. Ehkä tälläkin
kuitenkin oli tarkoituksensa. Tajusin oikeastaan eilen illalla
miettiessäni J:tä ja mitä kaikkea hänelle voikaan tapahtua tänä aikana
ennen kuin näemme, että mun on aika unohtaa se ja keskittyä nyt vain ja
ainoastaan itseeni.
1) Aloitin karsimaan ruokavaliostani turhaa pois: pysyvästi kaksi kiloa poistunut ruhosta.
2) Kolmas päivä ilman savukkeita alkoi juuri. Tämä tuli vähän kuin
vahingossa, sillä näin karseessa räkätaudissa ei ihan hirveesti nappaa
painella ulos palelemaan ja vetämään savua keuhkoon kun ne muutenkin
hyljeksii jo happea. Katsotaan, miten tästä eteenpäin menee... Ihan
hirvee motivaatio EI ole röökilakkoon. Se kuitenkin pistää mussuttamaan
karkkia, mikä on nyt pannassa.
3) Urheilua joka päivä. Aloitin jo tällä viikolla kunnes kupsahdin.
Jatkan siitä mihin jäin: uintia, jumppaa, spinningiä ja lenkkeilyä.
Miksi?
Siksi, että haluan uudistua. Itseni takia. Jos kaikki J:n kanssa menee
mönkään, ei tule olemaan ongelmia nousta tolpilleni, sillä näytän
hyvältä. Toivottavasti. Yritän ainakin. Teen opinnot sikahyvin loppuun,
haen vaihtoon ja toivottavasti pääsenkin. Ja toteutan sen unelman, mitä
olen halunnut toteuttaa viimeiset kaksi vuotta.
TIEDÄN, että olen hyvä "saalis". Jos pystyn psyykkaamaan itseäni ja
tiputan ylimääräiset kilot pois, olen mekahyvä "saalis". Jos J ei tajua
sitä, se on hänen menetyksensä. Silloin ainakin olen tyytyväinen
itseeni ja siihen, mitä olen saavuttanut. Ja jos kohtalo haluaa
johdattaa meitä eri suuntiin, olkoon niin.
Tajusin eilen myös, että J:llä on tosi vähän aikaa kulunut erostaan. Ei
hän ole vielä edes valmis sitoutumaan toiseen ihmiseen sillä tavalla,
kuin minä olisin. Melkein toivoisin, että hän tapaisi tällä aikaa
jonkun tyypin, joka omilla puutteillaan herättäisi J:n siihen
ajatukseen, et perhana mitä mulla oli käsissäni kesällä. Tai sitten jos
tämä joku toinen puutteillaan tuo esille minun puutteeni, sitten meitä
ei ole tarkoitettu yhteen.
Nyt lopetan itseni surkuttelun ja liiallisen ripustautumisen epävarmaan
tulevaisuuteen. J:n mukaan olen "helvetin positiivinen asia hänen
elämässään". Katsotaan, mitä tuleman pitää. Nyt keskityn huolehtimaan
ystävistäni ja omasta hyvinvoinnistani.
Ainiin, se rakkauden kesä. Neljä S-ystävääni kaikki ovat onnellisesti
parisuhteessa. Tajuatteko, kuinka ihanaa on nähdä kahden kuukauden
jälkeen, kun jokaisen silmistä paistaa onnellisuus? Olin itsekin
onnellinen kesällä, mikä oli ihanaa. Nyt se on kaukana, mutta mitään en
kadu.
Niin joo, ja Turkilla on toinen nainen. Ne eroaa.
sunnuntai, 3. syyskuu 2006
Kommentit