Aloitin päiväni menemällä uimaan. Se tuntui tosi hyvältä. Ajattelin toistaa saman huomenna, tosin aiemmin. Liikaa mummoja ja pappoja samassa vedessä haisemassa niille niin ominaiselle hajulle. Liekö virtsan karkailua, en tiedä. Mutta paha se on.

Ja niistä tulee aina mieleen Yrjö niiltä ajoilta, kun toimin hoitoapulaisena vanhainkodissa. Yrjö oli dementiaosastolla. Joka aamu aamupuuroa tarjoillessa se kertoi mulle tarinan rannekellostaan. Lounaalla se murisi ja ärisi vähän lisää ja käski mummojen eli "saatanan kanojen" poistua tieltä. Lounaan jälkeen Yrjö sai aina lääkärin määräämät 10 savuketta ja paineli parvekkeelle ja veti kaikki 10 tupakkaa putkeen. Takaisin tullessa Yrjö olikin jo huomattavasti paremmalla tuulella, lauleskeli "minä lähreen riiuulle", tanssahteli, pari kertaa jopa taivutti mut kunnon tangotaivutukseen ja oli kovinkin kiinnostunut, mistä Eloveena (kuten hän mua nimitti) oli kotoisin ja kuinka lapseni voivat. Ja olihan se toki edelleen surullista, että mieheni oli menehtynyt Talvisodassa.

Jälleen kerran haluaisin kyseenalaistaa tämän meidän "yliopistomme" oppisisältöjä. Olin tänään ensimmäistä kertaa sivuaineluennolla. Ja varmaan myöskin viimeisellä. Kiukusta puhkuen poistuin salista ja kysyin jälleen kerran itseltäni "miksi?". Toivottavasti edes yksi viidestä kurssista antaa jotain hyödyllistä.

Turkki muutti pois Aprilin ja Devranin luota J:lle asumaan Gracelandiin. Tietää sitä, että siellä biletetään ihan tuhottomasti enkä kuule miehestä piiiitkään aikaan. Ja juuri kun olisi sellainen olo, että haluaisin kuulla sen mörisevää ääntä. Olenhan maininnut, että sillä miehellä on maailman seksikkäin ääni? Tosin sitten kun näkee sen luikeron, mikä sitä ääntä päästelee niin on hymyssä pitämistä. Mut on siinä silti sitä jotain, ja mä vihaan itseäni päivästä toiseen yhä enemmän, että käytän aikaa ajatellessani häntä. Ehkä mun ahdistukseni johtuukin vaan siitä.

Ja miksei nettiin tule jo tuloksia toka vikasta kirjallisuuden tentistä? Joko siitä tulee 4 tai sitten 2. Tai sitten se korjaaja vihaa mun vastauksia ja hylkää sen. Sitten olen lirissä eli pissis. Ilmoittauduin jo viimeiseen tenttiin meinaan. Jäi niin kauheat traumat eräästäkin kerrasta, kun oli viimeinen mahdollisuus tehdä tentti ja tää elli unohti ilmoittautua. Huh. Nyt sitten ilmoittaudutaan niin ajoissa ettei ole edes varmaa, pääseekö paikalle. Huh ja hah!

No mut hei ketä kiinnostaa mun tentteilyt? Lähden takaisin Hellsinkiin ens viikolla kun ei Siperiassa tapahdu mitään mielenkiintoista.

Niin joo. Ihmiset. Lupaan valmistumisen korvilla paljastaa sivustalukijoille, mikä kaupunki Siperia on, ja myös vuolaasti kertoa mielipiteeni paikasta. Risut ja perunanvarret (kukkii se perunakin).

Ainiin. Irtisanoin itseni Paskapaperista (paikallinen sanomalehti). Meni hermot. Ja sijaisuuksista maksetaan yli kaks kertaa isompi tuntipalkka. Ja sinne tuli uus pomo, joka on ihan hanurista.

Päivän positiivi: Kriisi (kämppikseni) on ollut hyväntuulinen.