Aloitin
päiväni menemällä uimaan. Se tuntui tosi hyvältä. Ajattelin toistaa
saman huomenna, tosin aiemmin. Liikaa mummoja ja pappoja samassa
vedessä haisemassa niille niin ominaiselle hajulle. Liekö virtsan
karkailua, en tiedä. Mutta paha se on.
Ja niistä tulee aina mieleen Yrjö niiltä ajoilta, kun toimin
hoitoapulaisena vanhainkodissa. Yrjö oli dementiaosastolla. Joka aamu
aamupuuroa tarjoillessa se kertoi mulle tarinan rannekellostaan.
Lounaalla se murisi ja ärisi vähän lisää ja käski mummojen eli
"saatanan kanojen" poistua tieltä. Lounaan jälkeen Yrjö sai aina
lääkärin määräämät 10 savuketta ja paineli parvekkeelle ja veti kaikki
10 tupakkaa putkeen. Takaisin tullessa Yrjö olikin jo huomattavasti
paremmalla tuulella, lauleskeli "minä lähreen riiuulle", tanssahteli,
pari kertaa jopa taivutti mut kunnon tangotaivutukseen ja oli kovinkin
kiinnostunut, mistä Eloveena (kuten hän mua nimitti) oli kotoisin ja
kuinka lapseni voivat. Ja olihan se toki edelleen surullista, että
mieheni oli menehtynyt Talvisodassa.
Jälleen kerran haluaisin kyseenalaistaa tämän meidän "yliopistomme"
oppisisältöjä. Olin tänään ensimmäistä kertaa sivuaineluennolla. Ja
varmaan myöskin viimeisellä. Kiukusta puhkuen poistuin salista ja
kysyin jälleen kerran itseltäni "miksi?". Toivottavasti edes yksi
viidestä kurssista antaa jotain hyödyllistä.
Turkki muutti pois Aprilin ja Devranin luota J:lle asumaan
Gracelandiin. Tietää sitä, että siellä biletetään ihan tuhottomasti
enkä kuule miehestä piiiitkään aikaan. Ja juuri kun olisi sellainen
olo, että haluaisin kuulla sen mörisevää ääntä. Olenhan maininnut, että
sillä miehellä on maailman seksikkäin ääni? Tosin sitten kun näkee sen
luikeron, mikä sitä ääntä päästelee niin on hymyssä pitämistä. Mut on
siinä silti sitä jotain, ja mä vihaan itseäni päivästä toiseen yhä
enemmän, että käytän aikaa ajatellessani häntä. Ehkä mun ahdistukseni
johtuukin vaan siitä.
Ja miksei nettiin tule jo tuloksia toka vikasta kirjallisuuden
tentistä? Joko siitä tulee 4 tai sitten 2. Tai sitten se korjaaja vihaa
mun vastauksia ja hylkää sen. Sitten olen lirissä eli pissis.
Ilmoittauduin jo viimeiseen tenttiin meinaan. Jäi niin kauheat traumat
eräästäkin kerrasta, kun oli viimeinen mahdollisuus tehdä tentti ja tää
elli unohti ilmoittautua. Huh. Nyt sitten ilmoittaudutaan niin ajoissa
ettei ole edes varmaa, pääseekö paikalle. Huh ja hah!
No mut hei ketä kiinnostaa mun tentteilyt? Lähden takaisin Hellsinkiin
ens viikolla kun ei Siperiassa tapahdu mitään mielenkiintoista.
Niin joo. Ihmiset. Lupaan valmistumisen korvilla paljastaa
sivustalukijoille, mikä kaupunki Siperia on, ja myös vuolaasti kertoa
mielipiteeni paikasta. Risut ja perunanvarret (kukkii se perunakin).
Ainiin. Irtisanoin itseni Paskapaperista (paikallinen sanomalehti).
Meni hermot. Ja sijaisuuksista maksetaan yli kaks kertaa isompi
tuntipalkka. Ja sinne tuli uus pomo, joka on ihan hanurista.
Päivän positiivi: Kriisi (kämppikseni) on ollut hyväntuulinen.
tiistai, 26. syyskuu 2006
Kommentit