Niinhän
siinä sitten kävi ettei meikäläisen kroppa tykänny ylenpalttisesta
stressaamisesta, ja paineen vaihtelut imaisivat rään korvaan ja nyt
mulla on lastentauti - korvatulehdus! Uskomatonta. Eiku
arvauskeskukseen (stadin YTHS:lle ei oo toivookaan mahtua) ja
anti-idioottikuuri kehiin. Viikon olen nyt sairastanut ilman kuuria, ja
nyt menee toinen odottaessa, et idiootit tehois.
Siitäkin huolimatta, kirjallisuuden tenttiin luku edistyy. Gradua
istuin vääntämässä kirjastossa lauantaina 2 tuntia kuumeilusta
huolimatta. En ole hairahtunut baareilun tielle vaikka esim. Sivuraide
huutaa mun nimeä (=rehtori) joka kerta ohi kiitäessäni. Sen sijaan olen
tavannut ystäviäni ihan vaan teen juonnin (jonkun kotona tai
kahvilassa) merkeissä. Ei olutta, ei siideriä. Baariin pitäisi mennä
juurikin siksi, että olisi pieni mahdollisuus tavata joku idiootti,
jota mun anti-idioottikuuri vetää tietämättään puoleensa, saada
huomiota, ja unohtaa koko J!
Vaikka olen mielestäni aika hyvin onnistunut sullomaan koko miehen
haamun jonnekin takaraivon ahtaumaan, se pulpahtelee esille mitä
ihmeellisimmissä tilanteissa. Tänä aamuna päätin nimittäin katsoa pari
elokuvaa, lukea tenttiin ja alleviivailla yhtä tutkimusta gradua
silmällä pitäen. Joo, katso vaan elokuvaa ja vollota kun onnellinen
pariskunta saa lapsen. Mitä ihmettä?! Huomaan nyt jo suunnittelevani
ohjelmaa sille ajalle, kun hän tulee Suomeen. Kenet haluan hänen
tapaavan jne. Miksen voi vaan unohtaa kun se olisi kaikkein viisainta!
Jos en pääsekään juuri kyseiseen kaupunkiin takaisin töihin, mitäs
sitten? No koko juttu on siinä. En mä voi pyytää J:tä muuttamaan eikä
se muuttaisikaan. Eli tää koko haaveilu on niin hauraan oljenkorren
varassa, et oikein suututtaa, miks annan itelleni sen mahdollisuuden,
et se vois pitää.
Lisäksi huomaan olevani järjettömän huojentunut siitä, etten ole
Siperian piiri pieni pyörii -kuvioissa vaan ihanan kaukana niistä.
Ennen tuntui, etten saa kuin Siperiassa luettua tai gradutettua, mutta
nyt tilanne on muuttunut. Olen saavuttanut jonkinlaisen mielenrauhan
mutsilassa olosta ja saatan jopa töksäyttää mutsille, et perskele ku
tekis mieli baariin. Eikä se ole moksiskaan. Se jopa tukee mun
dieettiyritystäni, eikä rutkuta niin kuin normaalisti tapahtuisi.
Devran soitti eilen. Se halus kertoa, mitä kaikkea se oli saanu
synttärilahjaks ja aina jokainen lahja alkoi lauseella "And you know
what was the best part?" Ja minuutin selitys loppui lauseeseen "Man
this was the best day ever! I'm gonna put my grandpa on the phone now".
Niinpä juttelin Aprilin mutsin toisen ex-miehen kanssa puhelimessa
vartin verran ja se toivotteli mua tervetulleeks takas ja vihaisena
kysyi miksei me tavattu kun olin vielä toisella mantereella. Ehkäpä
juuri siksi, että se on toinen ex-mies.
Hauskinta on se, et tää toinen ex-mies on melkein 2 metrinen iso musta
mies, ja Aprilin mutsi 150cm pieni hentonen filippiiniläinen. Joskus
epäilen omaa mielenterveyttäni, kun pohdin, miten nää ihmiset harrastaa
seksiä keskenään. Tai kuinka hassulta se saattaa näyttää. Vai onko se
sittenkin kätevämpää? Lord works mysterious way.
sunnuntai, 10. syyskuu 2006
Kommentit