Niinhän siinä sitten kävi ettei meikäläisen kroppa tykänny ylenpalttisesta stressaamisesta, ja paineen vaihtelut imaisivat rään korvaan ja nyt mulla on lastentauti - korvatulehdus! Uskomatonta. Eiku arvauskeskukseen (stadin YTHS:lle ei oo toivookaan mahtua) ja anti-idioottikuuri kehiin. Viikon olen nyt sairastanut ilman kuuria, ja nyt menee toinen odottaessa, et idiootit tehois.

Siitäkin huolimatta, kirjallisuuden tenttiin luku edistyy. Gradua istuin vääntämässä kirjastossa lauantaina 2 tuntia kuumeilusta huolimatta. En ole hairahtunut baareilun tielle vaikka esim. Sivuraide huutaa mun nimeä (=rehtori) joka kerta ohi kiitäessäni. Sen sijaan olen tavannut ystäviäni ihan vaan teen juonnin (jonkun kotona tai kahvilassa) merkeissä. Ei olutta, ei siideriä. Baariin pitäisi mennä juurikin siksi, että olisi pieni mahdollisuus tavata joku idiootti, jota mun anti-idioottikuuri vetää tietämättään puoleensa, saada huomiota, ja unohtaa koko J!

Vaikka olen mielestäni aika hyvin onnistunut sullomaan koko miehen haamun jonnekin takaraivon ahtaumaan, se pulpahtelee esille mitä ihmeellisimmissä tilanteissa. Tänä aamuna päätin nimittäin katsoa pari elokuvaa, lukea tenttiin ja alleviivailla yhtä tutkimusta gradua silmällä pitäen. Joo, katso vaan elokuvaa ja vollota kun onnellinen pariskunta saa lapsen. Mitä ihmettä?! Huomaan nyt jo suunnittelevani ohjelmaa sille ajalle, kun hän tulee Suomeen. Kenet haluan hänen tapaavan jne. Miksen voi vaan unohtaa kun se olisi kaikkein viisainta! Jos en pääsekään juuri kyseiseen kaupunkiin takaisin töihin, mitäs sitten? No koko juttu on siinä. En mä voi pyytää J:tä muuttamaan eikä se muuttaisikaan. Eli tää koko haaveilu on niin hauraan oljenkorren varassa, et oikein suututtaa, miks annan itelleni sen mahdollisuuden, et se vois pitää.

Lisäksi huomaan olevani järjettömän huojentunut siitä, etten ole Siperian piiri pieni pyörii -kuvioissa vaan ihanan kaukana niistä. Ennen tuntui, etten saa kuin Siperiassa luettua tai gradutettua, mutta nyt tilanne on muuttunut. Olen saavuttanut jonkinlaisen mielenrauhan mutsilassa olosta ja saatan jopa töksäyttää mutsille, et perskele ku tekis mieli baariin. Eikä se ole moksiskaan. Se jopa tukee mun dieettiyritystäni, eikä rutkuta niin kuin normaalisti tapahtuisi.

Devran soitti eilen. Se halus kertoa, mitä kaikkea se oli saanu synttärilahjaks ja aina jokainen lahja alkoi lauseella "And you know what was the best part?" Ja minuutin selitys loppui lauseeseen "Man this was the best day ever! I'm gonna put my grandpa on the phone now". Niinpä juttelin Aprilin mutsin toisen ex-miehen kanssa puhelimessa vartin verran ja se toivotteli mua tervetulleeks takas ja vihaisena kysyi miksei me tavattu kun olin vielä toisella mantereella. Ehkäpä juuri siksi, että se on toinen ex-mies. Hauskinta on se, et tää toinen ex-mies on melkein 2 metrinen iso musta mies, ja Aprilin mutsi 150cm pieni hentonen filippiiniläinen. Joskus epäilen omaa mielenterveyttäni, kun pohdin, miten nää ihmiset harrastaa seksiä keskenään. Tai kuinka hassulta se saattaa näyttää. Vai onko se sittenkin kätevämpää? Lord works mysterious way.