Viimeinen viikko. Masentavaa.

Torstain myrskyn jalkeen on ollut maailman paskin ilma. Sumuista, vetta tihkuu vahan valia, vois sanoa et jopa kylma (n.+25c) tan lampoaallon jalkeen. Mun rusketukseni on valunut suihkuveden mukana viemariin aikaa sitten. Samaan osoitteeseen paatyi myos iloinen mieli.

Perjantaina perhe Turkki kutsui meidat syomaan filippiinilaista ruokaa: eggrolls, nuudeleita, kanaa ja riisia. Aprilin mutsi oli ihan innoissaan. J:sta se sanoi vahvalla aksentillaan "He's so handsom" ja kiherteli J:n jutuille ku pikkutytto. Devran pidatteli pusujaan mulle kun sen idoli (J) oli paikalla. Oli leppoisa ja rauhallinen ilta, pirun mukavaa.

Lauantaina April valitteli flunssaista oloaan, mutta sanoi, etta koska he riitelivat koko illan miehensa kanssa, han haluaa ulos talosta. Niinpa han tuli mutsinsa kanssa hakemaan mua ja mentiin vahan shoppailemaan ja kahvilaan. Illalla oli peli, jonne J ei saanu kuin kaks lippua, joten menin Aprilin kanssa kahdestaan. Hitto et meil oli hauskaa ku bongailtiin vaan miehia (naiset, vihje: suosittelen kurkistamaan Puerto Ricoon jos teilla vaan on siihen mahdollisuus) ja yritettiin ymmartaa pelista jotain. Pelin jalkeen haettiin safkaa mukaan ja tultiin talolle. Miehet odottivat meita jo taalla, koska ajettiin vahan harhaan, hups. Syotiin, juotiin ja laittauduttiin ja lahdettiin baariin. A suoristi raudalla mun tukan ja piru vie et se oli natti. En oo tajunnukaan, et aurinko on polttanu mun paalitukan taas melkein valkoiseksi. Otettiin muutamat terdella ja jatkettiin siita vakkaribaariin. En kasita miten ma humalluin niin hassusti, mutta olin taas flirttipohnassa. Nain Mitchin, sen syotavan baarimikon, joka heti hyokkas mun kimppuun ja tivas missa oon ollu ku ei oo nakyny hetkeen. En tieda koska ja missa kohtaa Irv (bar manager) kysyi multa, et sahan oot sanonu, et Mitch on sulle liian nuori (23-vuotias eli todellakin) ja ma sit vaan sonkkasin jotain et en todellakaan oo sellaista sanonu. Niinpa illan paatteeks Mitch veti mut sivuun, ja kysyi mita teen tiistaina (tanaan). Sanoin et en mitaan, ja se sano et tuus kaheksalta illalla tanne ja haipyi. Onko mulla jumaliste treffit nyt 23-vuotiaan syotavan baarimikon kanssa, jonka lempibandi on Children of Bodom?

Unohdin koko jutun mutta kerroin siita Aprilille sunnuntaina. Meidan bileet meinaan jatkui talolla ja perhe Turkki jai yoksi tanne. Se kysyi et haluunko menna. Sanoin et en, mut et pakkohan mun on sinne menna, kun se mun takia ilmeisesti vapaapaivanaan sinne tulee. Ja ennen kaikkea musta on reilua sanoa, et nyt on joku sekottanu jotain ja pahasti, mut et kavereita voidaan toki olla. Mutta mita ma sanon J:lle missa oon ollu?

Eika siina viela kaikki. Nukahdin lauantaina siihen, et Turkki ja April kuiskaili jotain. Herasin myos samaan. Kundit tuli repii mut sangysta lopulta ylos ja mentiin aamupalalle. April repi mut safkan jalkeen aamutupakille mukaan ja kertoi sitten mista he olivat kuiskutelleet. Asia koski sita, et Turkki oli kertonut 9 vuoden avioliiton ja 11 vuoden yhdessaolon jalkeen kaipaavansa muita naisia ja olevansa onneton avioliitossa. Mitaan merkkeja moisesta ei ole ollut ilmassa, eika Aprililla ollut mitaan hajua, etta Turkki ajattelee noin. Nain miten rikki se nainen oli, ja samantien kun ne lahti, tiettyja muistoja palasi mieleen ja pillahdin itkuun. J oli ihan paniikissa kun se luuli tehneensa jotain vaaraa ja itken sen takia, ja vaikka A pyysi, etten kerro mitaan J:lle, pakkohan mun oli sanoa mika mattaa.

Sunnuntai meni siihen, et J suomalaiseen tapaan hoiti murheensa ryyppaamalla. Mulle ei tippunu alas mikaan alkoholipitoinen. Niinpa samaan syssyyn tuli kaytya THE keskustelu. J oli jotenkin niin (varmaan jurrissa viela siihen aikaan aamusta) paniikissa siita mun itkemisesta, et se vieraytti muutaman kyyneleen itekkin, ja sanoi, ettei tieda miten selviaa, kun en enaa olekaan taalla kun se tulee toista. Pitkan ja hartaan tunteiden purkamisen jalkeen se totesi, et jouluna nahdaan kun se tulee Suomeen. Ma kysyin puolestani, haluaako se jatkaa siita mihin jaatiin ensi kevaana, ja se sanoi etta joo (mikali mitaan mullistavaa ei sita ennen tapahdu). Nain ollen ilmoitan (mikali mitaan mullistavaa ei sita ennen tapahdu), etta tama nainen palaa takaisin Hulluun Maailmaan valmistuttuaan. Mikali tyopaikka natsaa. Mutta taysin jalat maassa -asenteella ja peloissaan enemman kuin koskaan.

Tanaan siis: tapaan Aprilin kun se paasee toista ja menen olkapaaksi kahville analysoimaan, mita helvettia oikein on tapahtunut, menen treffeille sootin pojan kanssa kertoakseni, etten voi aloittaa minkaanasteista suhdetta hanen kanssaan, aloitan vieroitushoidon J:sta (suomeksi itken joka ilta itseni uneen) ja yritan olla kuolematta.

Joskus sita vaan miettii, et mika helvetti tata maailmaa oikein pyorittaa.