Bestiksen broidi sai vauvan! Ollaan naurettu ihan kipeena milta se jarkale nayttaa pieni tytto sylissaan tai vaippoja vaihtamassa. Melko soottia :)

Meidan olis puolestaan tarkoitus lahtea katsomaan luonnon ihmeita etelaan kun yksi kylapahanen tuli jo pohjoisessa tsekattua. Jos herra nyt vaan suvaitsisi tulla toista. Ma kavin aamulla tunnin lenkilla kun tiettyna aikana kuusta mina ja ruumiini ei olla kavereita ja tuntuu taas kun olis yliturvoksissa. Yok.

Tajusin tanaan kauhukseni etta olen sittenkin aitini. Sanotaan, etta alkoholismiperheiden lapset pyrkivat tekemaan omasta kodistaan mahdollisimman kodikkaan ja turvallisen. Eras lukioaikainen ystavani, joka on nykyaan gradua vaille kasvatustieteen maisteri ja kahden pojan aiti, valitti kerran miehestaan, kuinka han toivoisi kaiken olevan kotona aina tip top vaimoaan myoten. Syyksi han kertoi miehensa isan alkoholismin. Aloin tanaan miettia aitia ja hanen surkuhupaisaa elamaansa. Hanen isansa oli alkoholisti, joka aiheutti perheelleen suurta surua ja taloudellisia ongelmia ryyppaamisellaan. Aiti meni kuitenkin naimisiin miehen kanssa, joka on itse ihan samanlainen. Ei taloudellisesti, mutta syrjahypyillaan ja tolkuttomalla ryyppaamisellaan aiheuttanut hyvinkin ikavia tilanteita. Jotka lapsen mieli pyrkii poistamaan muistista, mutta ne kuitenkin palaavat unissa tai flashbackeina mieleen. Ja aiti on aina ollut tarkka siita, etta kerran viikossa siivotaan ja leivotaan ja aina tuoksuu puhdas pyykki. Miksi? Jotta koti olisi koti ja kaikki nayttaisi ulkoapain taydelliselta.

Mita ma teen? Alan aina kodin hengettareksi kun koen olevani seurustelutilanteessa. Leivon, siivoan, haluan luoda itsestani aiti-imagon miellyttaakseni miesta. Onko se vaarin tai typeraa, en tieda. Taidan kuitenkin leipoa korvapuusteja ensi viikolla. Pelottavaa.