Turkki totesi eilen "You guys are living in fucking Graceland or something". Hyvin sanottu.

Grace soitti tiistaina ja kysyi miten menee. Sanoin rehellisesti, et hyvin, mutta olis tietty kiva tietaa jotain jatkosta tai etta onko sellaista herran ajatuksissa. Siitahan G repi riemua. Sit se alotti. "Ma oon miettiny tata pitkaan ja hartaasti. J ei ole valmis sitoutumaan. Kaks kuukautta on liian pitka aika sille olla jotain ihmista lahella. Kuukauden se viela kesti mutta nyt se tekee extrapitkia tyopaivia koska se ei saa hetkeekaan omaa rauhaa talossa, koska sa oot aina siella. Musta tuntuu etta olis nyt kyl parempi, etta siirryt nukkumaan ilmapatjalle. J on niin lapsellinen ja epakypsa ja silla on niin paljon asioita selvitettavana itsensa kanssa, et silla ei kerta kaikkiaan ole sijaa sulle elamassaan..." ts. lahde kotiisi alaka palaa.

En oo kertonu G:lle enaa yhtaan mitaan elamastani, tai mita oon taalla vapaa-ajalla puuhastellu. En oo rehellisesti ehtiny viettaa rauhallista hetkea talolla, koska koko ajan on sata rautaa tulessa ja April osaa kylla jarjestaa ohjelmaa, ettei vahingossakaan tylsisty. G luulee et ma istun kaikki illat odottamassa J:ta. Etta silla eukolla on pokkaa laukoo.

Myohemmin illalla sain myos ensikosketuksen etelavaltioiden edelleen itavaan rasismiin. Mentiin Christmas on July -bileisiin huhtikuun kanssa ja kohtelu, mita tuo nainen sai osakseen, oli jotain jarkyttavaa. Ja toki, koska olin hanen seurassaan, sain oman osani. Leivottiin eilen terapiapullaa ja kaytiin lapi illan tapahtumia, ja todettiin, ettei taideta ainakaan tahan baariin enaa menna. (A diggas korvapuusteista!!)

Pari paivaa oli vahan kokko ilma, mut nyt paistaa taas. Mennaan huhtikuun kanssa hoitamaan haalentunutta rusketusta poolille.

Tiedan jo etukateen, et huomisesta tulee paska paiva. J on tehny 14 tuntista tyopaivaa koko viikon, joten se tuskin jaksaa huomenna pahemmin bilettaa. Varoitteli jo eilen, et uni saattaa tulla hyvinkin nopeesti.

Mieliala: surullinen vahan kaikkien puolesta.