Taisipa vierahtaa hetki, ennen kuin paasin taas kirjoittamaan tanne. J lahti juuri pelaamaan vanhusten futista (35-40-vuotiaita ukkomiehia) ja peruin viime hetkella, etten lahdekaan mukaan. Tanaan satoi pisaraa vetta ja ma kayttaydyn heti kuin paikalliset eli ou mai kaad ja akkia sisalle, ihan kuin sita sulais. Aika noloa. Ehka se enemmankin johtuu siita, et koko viime yo meni taas mita kummallisempien painajaisten parissa ja nukuin siis tosi huonosti. Eli vasyttaa ja kiukuttaa. Eika tuolla pimeydessa nae yhtikas mitaan muutenkaan. Vaikka oliskin kiva nahda ammattilainen maalissa.

Grace haki mut aamulla. Kaytiin kahvilla mun ja Aprilin lempipaikassa. Sen piti siellakin kayttaytya kuin maailmanomistaja ja supisi kassaneideille jotain ikavaa musta, koska ne kaikki kaanty kattomaan mua. Sen jalkeen se vei mut farmer's marketiin ja sain viimein kardemummaa. Koska pitaahan naille valaista, mita korvapuustit on. Hah! Sit se rupes tenttaa, tulenko valmistuttuani takaisin tanne toihin, koska maailmanomistajalla on suhteita joka paikkaan. Sanoin ettei sita koskaan tieda, et se on joko taa tai Australia, riippuu miten muut asiat menee. Niinpa se vei mut kirkon yhteydessa sijaitsevaan kouluun vierailulle. Koska HANEN lapsensa ovat kayneet kyseista koulua. Lapsia oli keramiikkakurssilla siella. Ja samantien ne oli esittelemassa mulle toitaan ja kertomassa mita kaikkea he tekevat. Olin niin onnellinen. Lapset on ihan samanlaisia, oltiin missapain maailmaa hyvansa. Viimeinen visiitti oli friikkikauppa, josta han (huom. 45-vuotias nainen) ostaa aina teemabileisiin kuteita, kuten verkkosukkahousuja, minihameita jne. Niin varmasti.

Kun viimein paasin Gracesta eroon, soitin heti Aprilille ja vuodatin taas koko jutun. Mun kay niin saaliks koko naista. Ma niin haluisin sanoa sille et money can't buy you love. Kaikkea muuta se sit rahalla saakin. Sain myos kuulla kuin mua ennen HAN oli vaimo ja mutsi J:lle, ja kuinka ma olen vienyt hanen paikkansa, ja kuinka han ikavoi J:ta. Ja et pidin ma siita tai en, heilla on heidan perheensa, johon kuuluu naa pari futaria, han ja J. Ilkeana lehmana nauroin partaani, kun kavi ilmi, et viimeinen naista kundeista on nyt myos "hylkaamassa" hanet. Se on koko ajan usuttanut Rodrigoa jattamaan vaimonsa, joka karkasi Chileen kolme kuukautta sitten. Mulle han antoi ymmartaa, et niilla menis tosi huonosti, mut Rodrigo itse valaisi mua, et kyseessa oli kallis hammasoperaatio, joka yllattavaa kylla on huomattavasti halvempaa tehda Chilessa mita taalla. Nyt vaimo on viimein terve, ja palaa miehensa luo. Ja tilanne on siis se, etta kaikilla miehilla on nyt nainen kotona, eika G ole enaa heidan elamansa keskipiste. Se varmaan sekoo paastaan.

Lisaksi sain tunnin luennon siita, kuinka lapsellinen ja epaaikuinen J on. Ja kuinka sen pitais jattaa valmentajanuransa ja siirtya OIKEISIIN toihin. Jumalauta sehan on sama kun sanois mulle et lopeta eukko se pianon pimputtaminen ja tee jotain oikeeta tyota kuten pankkineidin virka. Kaikkein eniten vihlas se, kuinka G haukku ja arvosteli ihan tyhjasta J:n uraa taalla. V**tu se jatka on ihan elain tuolla kentalla lasten tai ammattilaisten kanssa. Se tekee ihan loistavaa tyota ja se tekee sita elaakseen eika rahan vuoksi. Ihan kun mun oma ammatinvalintani olis yhtaan fiksumpi. Enemman rahaa J tekee mita mina varmaan ikina.

On siina oikea ystava. I love him so much ja sit hitto mulle jauhaa selan takana paskaa. Etta mua kypsyttaa se nainen. Enka ma voi mitaan sanoa tan talon vuoksi. Enka muutenkaan, koska kyseessa on J:n elama taalla, joka jatkuu viela munkin lahdon jalkeen, niin vaikeeta kuin se onkaan itselleen myontaa. Ja persetti se eukko yrittaa vaan saada eripuraa meidan valille: vihrea kortti tuli nimittain postissa tanaan. Eli se on maksettu aikaa sitten ja muuton takia mennyt vaaraan osoitteeseen ensin.

Mulle pitais kuulemma jarjestaa synttaribileet taalla. Niin G sanoi. Bileet on satavarmasti, mutta ilman Gracea. Ja mulla on sellainen kutina, et J:lla on ihan omat kuviot sille paivalle. Niin se ainakin tanaan vihjas. Niin joo, ja 29.pva heitan sitten laulukeikan taalla. Se yks urpo baarista heitti meilia ja sano et silloin on rock-keikka ja nyt pitais vaan paattaa biisit, mita haluan laulaa. Voi venaja. Tieskohan se raukka mihin klimppisoppaan lusikkansa upotti...

Huomenna on ensin vuorossa aamujumppa ja sit lahdetaan J:n kanssa paivaretkelle etelaan talla kertaa tsekkaamaan, mita maisemia se puoli osavaltiosta tarjoaa. Illalla lienee vuorossa pari rentouttavaa olutta, lauantaina peli ja sunnuntaina krapula.

Olotila: epatodellinen. Hetkellisia onnellisuuspuuskia jolloin on pakko nipistaa itteensa poskesta. Kysyin J:lta eilen, et olisko helpompaa, jos nyt vaan pakkaisin kamani ja lahtisin takas Suomeen ja se vastas et eeeeeei. April on tyyliin buukkaamassa meille kirkkoa ja haapaivaa. Ma en menis ihan niin pitkalle viela. Mut joo - olen melkosen pihkassa.