En sitten selvinnyt tänään uimaan aamusta. Näin eilen kaksi opiskelukaveriani kun pääsin töistä klo 23 ja käytiin tuopilla. Meillä oli törkyhauskaa, ja yhtäkkiä havahduttiin pilkkuun - klo oli 01.30. Ja puol kolme tais olla kello kun lopulta menin nukkumaan. Olin sopinut musaopiston työkaverini kanssa, että lähdetään aamusta heti kauppakierrokselle. Pikkusen väsytti puol kymmenen fillarilla sotkiessa, mutta oli meillä mukavaa. Aurinko ei vaan oikein suosi, aina alkaa paistamaan kun pääsen töihin. Näin myös yhden opiskelukaverini piiiitkästä aikaa, mutta taidettiin molemmat olla aika poikki, ettei oikein jaksettu muuta kuin möllittää. Tosin sekin on mukavaa, ja pääasia, että nähtiin.

13 päivää toiselle mantereelle lähtöön. Alkaa ahdistaa ihan tosissaan. Jostain syystä mulla on tosi huono kutina koko jutun suhteen, ja tuntuu, etten tule selviämään siellä. Yritän olla ajattelematta koko juttua, vaikka se kuitenkin kummittelee takaraivossa.

Tentteihin en ole lukenut vieläkään. Kaikkeen on evvk -asenne. Suurimpana peikkona on gradu, joka ei tunnu edistyvän. Vaikka juuri sain tilattua yliopistolta pari tutkielmaa. Työmotivaatio on nolla, enkä edes innostunut baariinlähdöstä tänään, vaikka työkaverini yrittääkin ylipuhua. Kaikkein mieluiten sulkeutuisin peiton alle, ja heräisin ensi viikon perjantaina.