Se olis sit ylihuomenna lähtö. Voi äiti!
Pääsin mutsilaan tänään, huomenna alkaa armoton pakkaus. Miksi mun pitää olla niin julmetun järjestelmällinen, et kaikki on mukana muotovaahdosta lähtien, ihan kun niitä ei sais paikan päältä?! Tosin, myös mukavuudenhaluisuudesta johtuen, otan ns. varman päälle. Suunnitelmiin tuli nimittäin hieman muutoksia.
Mies lähtee torstaiaamusta pelimatkalle, ja olen siis yksin siellä la aamuyöhön asti. No eipä tuo mitään. Alue on vaan kuulemma vähän "sellaista", ettei parane naisimmeisen pimeällä yksin liikkua. Ja mustat miehet ovat kuulemma kaltaisteni blondiinien perään, eli saa myös varoa joutumasta väärään seuraan. La päivällä sitten muutamme keskustaan 18 makuuhuoneen miljoonakämppään, johon Mies sai vuokraluvan pankkiiriystävältään. Ja takapiha löytyy. Jospa sitten sunnuntaina voisimme viimein viettää ihan oikeaa juhannusta, grillata jne.
Mun tupakkalakkoni sujuu tosi huonosti. Niinku tosi TOSI huonosti. Ehkä se sit iskee paikan päällä päälle, ettei vaan viitti enää röökata. Ja kuumuudessa tuntuu, et pelkkä natsa syövyttää huulet. Enkä mä varmaan edes laihtunut. Onneks siellä on niitä mekaläskejä, et voi tuntea itsensä suhteellisen normaaliksi. Toivottavasti.
En oikein edes tiedä mitä ajatella reissuun lähdöstä. Sain oikein kirjalliset ohjeetkin, miten selvitä ulos lentokentältä. Ja ohjeet taxikuskia varten, koska nehän ei tiedä ku lähikorttelit, ja sitä lääniä tossa maassa piisaa.

Oli ihana nähdä tänään vielä selkeästi ystäviksi tulleita ihmisiä "kesäduunissa". Se on jotenkin niin lohdullista, että vielä on niitäkin, jotka odottavat paluutani. En siis ole ihan onnistunut katkomaan välejä kaikkiin. Työkaveri nauro tänään et sähän tunnet kaikki tältä mäeltä. Vaikea noin pienessä piirissä olla tuntemattakaan. Mutta tottahan se on, et melkeinpä kaikkien kanssa tulee rupateltua. Ja hyvä näin. Uskaltaa tehdä kampäkitkin vielä.

Tarttis varmaan mennä nukkumaan, huomenna on edessä tiukka vaatteiden silitys- ja pakkausoperaatio. Jaa miten niin pedantti ja järjestelmällinen?!!