Kun viikolla oli niin paljon tekemistä ja touhuilua ja ihmisiä ympärillä, tää viikonloppu on ollut todella masentavaa vastapainoa. Hannu lähti takas Hkiin, työkaveri halusi tietenkin viettää aikaa miehensä kanssa ja yhtäkkiä huomasin taas olevani yksin. Sellainen ahdistava olo ei ole tullut, mikä viime survival campilla oli, vaan enemmänkin sellainen evvk -asennevamma. Huomenna on tentti, arvatkaa oonko lukenu? Joo, toisesta kirjasta sisällysluettelon. Suunnittelin jo innolla meneväni aamusta uimaan, kun uimahalli oli viikonlopun suljettuna. Sitten voisin olla tehokas ja kokeilla tentin läpimenoa. Keskiviikkona on seuraava tentti, ja sitä ennen tiistaina graduohjaajan kanssa istunto. Sanaakaan en ole kirjoittanut sitten maaliskuun.

Porimies kutsui ensi perjantaina luokseen. Kännissä kun oli. Ja viestit sen mukaisia. Pitäisi kuulemma antautua hänelle ja helpottaa hänen "saamatonta" elämäänsä. Taidan jättää väliin. Toiselle mantereelle lähtöön kun on enää 11 päivää, ja ahdistus sen suhteen sen kun kasvaa. Onneksi yksi opiskelukaveri tulee huomenna tänne, päästään purkamaan yhdessä paineita illalla.

Mieliala: haistakaa *** koko toimitus. Duunissa sikatylsää. Taas sai perjantaina tuta oman paikkansa lafkassa - heillä oli kesäbileet, jonne jopa viikon talossa olleet kesäTOIMITTAJAT oli kutsuttu. Vaan ei meitä, alimman luokan kansalaisia. Jos ei jouluna tuu kutsua pikkujouluihin, niin irtisanon aika kovalla metelillä itseni, ja mainitsen vielä ohimennen, kuka enoni on.

Viikon päätelmä: Normifirmassa ylenee vain a) nussimalla pomoa b) olemalla sukua julkkikselle/ firmassa jo olevalle työntekijälle c) kilometrillä meriittejä.