Tää
alkoi jo eilen. Karsee olo, ihan ku ois kuumetta. Hikoiluttaa, kurkkua
kuristaa, nenä on tukossa ja ääni lähteny. Hain sitten vuoden
e-pillerit ja koko kesän allergialääkkeet upteekista eilen - tadaa, 220
euroa. Melko kallista. Lisäksi kävin varaamassa itelleni uuden
puhelimen kaupasta kun tolla vanhalla saapi heittää vesilintua, maksoin
loppusumman lentolippuja ja shoppailin läjän alusvaatteita ja bikinit.
Rahaa palo ihan sairaasti, vaikken mitenkään hällä väliä -asenteella
ollut liikkeellä. Tapasin myös ihanan, ihanan, ystäväni, harmi vain
että olin todella väsynyt ja tukkoinen, ja ilta jäi vähän kuin kesken.
Bussia odotellessani päätin soittaa Helsinkimiehelle. Hän oli oma
kummallinen itsensä puhelimessa, ja lupasi yrittää kaivaa mulle aikaa
jostain tällä viikolla. Vähän epäilen, että näin kävisi.
Hkimiehestä oppineena uusin dilemmani on, millä asenteella lähden
toiselle mantereelle. Aina kun ollaan puhuttu puhelimessa, tiedän
tarkalleen tilanteen. Ja se on, että siihen mieheen voisi rakastua ja
rankasti. Noin, sanoinpas sen "ääneen". Se tekee itsestä kuitenkin
huomattavasti haavoittuvamman, ja siksi tekisi toisaalta mieli suojella
omaa särkyvää sydäntään, ja ajatella, että se on vain lomaromanssi.
Toisaalta jos otan sen asenteen, saatan itse olla näkemättä, jos mies
ajatteleekin eri tavalla. Hitto tää on vaikeeta. Ei pitäis ajatella
koko asiaa, mut 2 kuukautta on kuitenkin melko pitkä aika, ja menetän
sen takia parhaan palan Suomen kesää ystävien kanssa täällä.
Lopputilannehan on, että tulen kotiin reissulta aivan rikki. Yleensä
silloin, kun ei tiedä mitä odottaa, ei myöskään pety. Enemmän kuitenkin
katuisin, jos en lähtisi. Kunpa toisen mantereen mieheltä tulisi vaikka
meiliä tai jotain.
Kukaan ei voi hikoilla näin paljon kuin minä! Yök.
torstai, 1. kesäkuu 2006
Kommentit