Lähdin eilen kahville. Huom. kahville. Jostain kumman syystä tulin taxilla kotiin klo 03.00 ilmaiseksi aika pirunmoisessa tuiskeessa. Pitkästä aikaa tuntui yöllä, että pitäisikö mennä oksentamaan vai yrittää vaan nukkua huono olo pois. Valitsin jälkimmäisen, ja silti tänään on ollut ankeaa. Pikkubroidi kävi aamulla kurkkaamassa huoneeseeni ja sanoi, että viinan hajusta ja naaman kalpeudesta päätellen olen ollut eilen baarissa. Jep. Nyt alkoi nenänvalkaisu.
Helsinkimiehestä ei ole kuulunut mitään, eikä toisen mantereen miehestä. Niinpä olen päättänyt panostaa tämän viikon ystäviini, ja loppuviikko onkin buukattu tapaamisista. Matkakuume alkaa muuttua matka-ahdistukseksi, kun yrittää miettiä, mitä kaikkea pitäisi muistaa hoitaa ennen lähtöä.
Tämä ilta taitaa kulua hoitamalla suhteita vanhempiin ja huomenna tekisi mieli painua landelle päiväksi hommiin. Rauhoittaisi vähän tätä "juoksuaikaa".
Kauhean tyhjä (vai tyhmä?) olo.