Minä,
yltiösosiaalinen kavereiden ympäröimä bilehirmu. Istun nyt
perjantai-iltana kotona, enkä ole koskaan tuntenut itseäni näin
yksinäiseksi. Vajaa viikko ja pääsen Helsinkiin, helpotus!
Tää kaupunki on ankea. Ihmisten pikkusieluisuus saa pahalle tuulelle
päivittäin. Ja kateus, se on pienten paikkakuntien ikuinen paha.
Ajatella jos tänne joutuisi jäämään. Tulisiko itsestä silloin
samanlainen?
Olen tietoisesti jättäytynyt monista opiskelijabileistä pois. Ei
kiinnosta siinä porukassa örmyäminen ja seuraavana päivänä
punasteleminen, kun on herännyt ties missä. Ne ajat tuli vietettyä
Helsingissä aikaa sitten. Ei sillä että kritisoisin sellaista
elämäntyyliä, kyllä se kuuluu johonkin nuoruuden kasvuvaiheeseen, mutta
sitä ehkä vanhemmalla iällä on oppinut varautuneemmaksi, eikä halua
itselleen kyseenalaista mainetta pienissä piireissä. Se näkyy nyt
sitten, kun suurin osa on lähtenyt kotipaikkakunnille kesätöihin, ettei
ne muutamat tänne jääneet ota yhteyttä. Tänäänkin olisi tehnyt mieli
bisselle, mut ei täällä ole ketään sellaista, kenen juttuja jaksaisin
kuunnella. Ankeeta hei. Ja omassa asenteessanihan ei ole mitään vikaa.
Ei mutta aikuisten oikeesti, kyllä tähän ikään mennessä on sen oppinut,
että kaikkia ei tarvitse miellyttää eikä kaikkien tarvitse pitää
minusta. Parempi ilman miestä kuin jonkun idiootin kanssa. Miksi
kuuntelisin jonkun pölvästijuniorin finniongelmia vaan saadakseni
oluen? Ei kai se alkoholistia tee, jos juo omalla sohvallaan oluen?
(tosin piru vie, sellaista ei ole).
Fiksu menisi nyt nukkumaan jotta voisi aamusta lähteä lenkille ja
aloittaa terveelliset elämäntavat noin kuudettasadatta kertaa. Minä
luultavasti kaivan kätköistä tupakan ja menen polttamaan sen keittiön
ikkunasta, mesetän helsinkiläisen ystäväni kanssa kahteen ja kuuntelen
Nightwishiä.
perjantai, 19. toukokuu 2006
Kommentit