Viimein tartuin tähän. Hyvä minä! Normaalisti aktiivinen ja paljon päivässä toteuttava. Vai onko sittenkään näin?
Mietin joskus, millaisena itsensä kuvailisi. Miksei tässä voi olla valittavana sanoja, joita voisi vain ruksia?
Ongelmana on se, etten koskaan saavuta "täydellistä onnea". Miessuhteissa nopea kyllästyminen,
aina vain paremman etsiminen. Silti jokainen miehistä muistuttaa toinen
toistaan, jopa ulkoisesti, eikä mikään muutu. Sisäisesti olen todella
epävakaa. Mies ei saisi loukata millään. Tuntuu kuin puukkoa
väännettäisiin haavassa, jos mies laukoo totuuksia minusta, varsinkin
jos ne osuvat oikeaan. Silti olen täysin tunnekuollut esim. pettämisen
suhteen. Niin pitkään kun niin ei tehdä minulle, kaikki on hyvin. Itse
en pode edes huonoa omaatuntoa.
Olen älykäs. Saan pian
korkeakoulututkinnon valmiiksi loistavilla arvosanoilla, mutta osaan
suhteuttaa oppimaani myös käytäntöön. Tiedän olevani hyvä siinä mitä
teen, ja sosiaalista älykkyyttäni todistaa se, että tiedostan nopeasti
omat puutteeni tulevassa ammatissani ja yritän paikata niitä.
Rakastan kahvia, matkailua, musiikkia. Itsensä voittamista ja uuden kokemista.
Kapinoin jatkuvasti
ikääntymistä vastaan. Koen edelleen olevani 19-vuotias, jolla on kaikki
edessä. Vaan ei ole. Sen hyväksyminen on tuskaisen vaikeaa.
Esipuheesta saa varmaan melko
aivottoman blondin kuvan. Sitä en kuitenkaan ole. Vaikka ympärilläni on
paljon välittäviä ihmisiä, olen ensimmäistä kertaa elämässäni ihan
yksin omien ajatusteni kanssa. Se on pelottavaa.
Jatkossa aion purnata
päätöksistäni, jotka eivät ole aina ihan "järkeviä". Koska jokainen
toivoo olevansa rakastettu, laitoin deitti-ilmoituksen nettiin. Sain
paljon vastauksia, yhden ylitse muiden. Mies on suomalainen, asuu
toisella mantereella. Nähtiin viiden päivän treffeillä Lontoossa, oli
lähes täydellistä. Nyt olen menossa kahdeksi kuukaudeksi hänen luokseen
kesällä enkä todellakaan ole varma mikä soppa tästä vielä syntyy.
Ai niin, se täydellinen aikuinen.
Piano-oppilaani sanoi: "Sähän voit hankkia koiran sit ku sä oot
täydellinen aikuinen. Et niinku et opiskele enää vaan oot oikeissa
töissä ja asut omassa asunnossa". Ajatella, vuosi kasvun aikaa enää!
torstai, 18. toukokuu 2006
Kommentit