Viimein tartuin tähän. Hyvä minä! Normaalisti aktiivinen ja paljon päivässä toteuttava. Vai onko sittenkään näin?
Mietin joskus, millaisena itsensä kuvailisi. Miksei tässä voi olla valittavana sanoja, joita voisi vain ruksia?
Ongelmana on se, etten koskaan saavuta "täydellistä onnea". Miessuhteissa nopea kyllästyminen, aina vain paremman etsiminen. Silti jokainen miehistä muistuttaa toinen toistaan, jopa ulkoisesti, eikä mikään muutu. Sisäisesti olen todella epävakaa. Mies ei saisi loukata millään. Tuntuu kuin puukkoa väännettäisiin haavassa, jos mies laukoo totuuksia minusta, varsinkin jos ne osuvat oikeaan. Silti olen täysin tunnekuollut esim. pettämisen suhteen. Niin pitkään kun niin ei tehdä minulle, kaikki on hyvin. Itse en pode edes huonoa omaatuntoa.
Olen älykäs. Saan pian korkeakoulututkinnon valmiiksi loistavilla arvosanoilla, mutta osaan suhteuttaa oppimaani myös käytäntöön. Tiedän olevani hyvä siinä mitä teen, ja sosiaalista älykkyyttäni todistaa se, että tiedostan nopeasti omat puutteeni tulevassa ammatissani ja yritän paikata niitä.
Rakastan kahvia, matkailua, musiikkia. Itsensä voittamista ja uuden kokemista.
Kapinoin jatkuvasti ikääntymistä vastaan. Koen edelleen olevani 19-vuotias, jolla on kaikki edessä. Vaan ei ole. Sen hyväksyminen on tuskaisen vaikeaa.
Esipuheesta saa varmaan melko aivottoman blondin kuvan. Sitä en kuitenkaan ole. Vaikka ympärilläni on paljon välittäviä ihmisiä, olen ensimmäistä kertaa elämässäni ihan yksin omien ajatusteni kanssa. Se on pelottavaa.
Jatkossa aion purnata päätöksistäni, jotka eivät ole aina ihan "järkeviä". Koska jokainen toivoo olevansa rakastettu, laitoin deitti-ilmoituksen nettiin. Sain paljon vastauksia, yhden ylitse muiden. Mies on suomalainen, asuu toisella mantereella. Nähtiin viiden päivän treffeillä Lontoossa, oli lähes täydellistä. Nyt olen menossa kahdeksi kuukaudeksi hänen luokseen kesällä enkä todellakaan ole varma mikä soppa tästä vielä syntyy.

Ai niin, se täydellinen aikuinen. Piano-oppilaani sanoi: "Sähän voit hankkia koiran sit ku sä oot täydellinen aikuinen. Et niinku et opiskele enää vaan oot oikeissa töissä ja asut omassa asunnossa". Ajatella, vuosi kasvun aikaa enää!