Kummasti kun ilma lampenee t-paitakeliin niin mielikin piristyy. Talle viikonlopulle kasautui lopulta ihan kamalasti tekemista. Eilen kavin happy hourilla duuniporukan kanssa toiden jalkeen ja kuolasin salaa yhta duunikaveriani. Sit tulin himaan ja totesin olevani tuiskeessa. Onneksi oli Michellen vuoro ajaa. Torkahdin hetkeksi sohvalle ja herasin Aprilin puhelinsoittoon. Menin illalliselle sen luokse ja katsottiin jalleen kerran huono leffa. Miksikohan ihmeessa hyvia leffoja ei tehda enaa?

Kaapeliyhtio on sekoittanut muuten pakan. Yhtakkia olohuoneessa nakyy 116 kanavaa enka maksa edes puolista. En kylla aio mainita sanallakaan. On sen verran halvat kanavat.

Tana aamuna heraaminen oli jalleen yhta tuskaa. Valmistelin 10 minuutissa oppitunnin ja ajoin Suomikoululle. Vastassa oli ankean nakoista porukkaa. Eilen illalla oli yksi isa ajanut kolarin ja menehtynyt siina. Suremaan jai 6- ja 4-vuotiaat lapset seka vaimo. Ihme jos vetaa hiljaiseksi. Noiden yhteydenpito on kuitenkin niin tiivista. Ryhmani 15 lapsesta 6 saapui paikalle. Tunti oli kohtuullisen vetava ja ajoin tyytyvaisena kotiin.

Ajattelin torkkua hetken lisaa, silla illalla on vuorossa Atlanta Thrashersien peli. Onhan siella viela Kari Lehtonen maalivahtina. Huomenna mennaan opeporukalla Tallulah Fallseille picnicille ja patikoimaan. Olis vahan duunia koulunkin puolesta (oppilaiden huonon kaytoksen dokumentointia) mut ehka vaannan ne sit sunnuntai-iltana... hups.

Aurinko paistaa ja jengi huitelee t-paidassa ja shortseissa. En ihan noin lampimaks kuitenkaan tata ilmaa viela laskis, mut ihana se on!