Sijaistaminen ja siitä virkaan hakeminen voi olla todellakin mielenkiintoinen prosessi. Riippuu kenen kanssa kaveeraat, oletko joskus loukannut jotakuta, kuka sinut tuntee, kuka sinua suosittelee tai millainen maine sinulla on.

Sattuipa sellainen tapaus, että ihan mukava kortistosta työllistetty koulunkäyntiavustaja lähti mukaani teknisen työn tunneille avustamaan. Tunneille oli integroitu erityisluokan poikia ja loput pojista olivatkin sitten suhteellisen vilperttejä. Ensimmäinen tunti sujui hyvin, kaikki tekivät kivasti hommia eikä erkkapoikien mukanaoloa edes huomannut. Toiselle tunnille lähetin yhden oppilaan hakemaan avustajaa, sillä oli edessä työvaihe, jonka hienosti aikanani lintsasin monialaisissa. Näin ne valinnat, jotka silloin ovat tuntuneet hyviltä, mätkähtävät päin nassua. Damn it. No, avustaja saapui, alkoi ensimmäisenä huutaa erkkapojille. Pojat hermostuivat ja alkoivat miekkailemaan viiloilla. Niinpä jouduin itsekin ärjäisemään mutta tilanne tokeni nopeasti, ja lopputunti sujui oikein kiitettävästi.

Seuraavana aamuna avustaja veti minut opettajahuoneessa sivuun, ja ilmoitti että pitäisi vähän keskustella. Hän halusi ohjeistaa minua tulevaisuuden varalle: "Kun tällainen kertakaikkiaan hallitsemattomissa oleva tilanne tulee vastaan, lähetä ensimmäisenä erkkaoppilaat omaan luokkaansa ja peru sitten lopputunnit. Oikeastaan olisi parempi, että peruisit kokonaan tk-tunnit. Oikeastaan olisi parempi, ettet opettaisi ainetta enää ollenkaan, kun et oikein tunnu sitä osaavan".

Jäin monttu auki. Perään hän tokaisi, että eikös se ole parempi, että hän siitä minulle tulee sanomaan henkilökohtaisesti, että tiedän sitten vastaisuuden varalta. En sanonut mitään, mutta otsassani kohosi ilman Viagraakin melkoisen kokoinen mötikkä. Ennen viimeistä tuntia sinä päivänä tulin opettajanhuoneeseen välitunnin lopulla. Avustaja seisoi supattamassa apulaisrehtorille. Kun kävelin ohi, molemmat käänsivät tyylikkäästi selkänsä minulle ja jatkoivat supattamista. Tämän jälkeen apulaisrehtori tuli kysymään "Eihän sulla vaan ole enää tällä viikolla teknistä?" ja että mikä koulutus minulla on opettaa sitä ja että ehkä olisi parempi, etten enää koskaan opettaisi sitä, kun minun tunneillani on ollut niin pelottavan vaarallinen tilanne.

Olenko siis niin sinisilmäinen, etten nähnyt tuossa miekkailutilanteessa pelottavan suurta vaaraa? Totuushan on, ettei mulla ole tietoa, millaisia väkivaltataustoja näillä erkkaoppilailla on. Uskonko niin vahvasti omaan auktoriteettiini, etten edes tule ajatelleeksi, että jotain vakavaakin voisi tapahtua, vaan riittää, että kaikki tapahtuu valvovan silmäni alla.

HALUAN uskoa, että jokainen oppilas on tasavertainen, eikä minun tarvitse tietää kaikista oppilaista kaikkea, vaan opiskella oppilaantuntemusta työn ohessa. HALUAN uskoa, että jokaiselle oppilaalle on suotava mahdollisuus tehdä teknisen työn tunneilla käsin mahdollisimman monta työvaihetta, jotta silmän ja käden koordinaatiokyky kehittyy, eikä tehdä kaikkea koneella heidän puolestaan.

Ensimmäistä kertaa kohtaan raivolla tilanteen, jossa käytäntö ja siihen saamani koulutus eivät kohtaa toisiaan. On olemassa määräys, ettei sijainen mielellään pidä teknisen työn tunteja. On olemassa määräys, että opettajan on seisottava oppilaan vieressä, kun hän poraa KÄSIporalla. On olemassa määräys, ettei oppilaita saa päästää edes kotoa tuodun lupalapun kanssa kotiin pääsiäiskirkosta, vaan heidän on käveltävä opettajan perässä parijonossa takaisin koululle, jossa opettaja vapautuu vastuusta eikä joudu oikeuden eteen selittämään, kuka tämän lapun on väärentänyt.

Olen ensiviikolla kuudennella luokalla. Luokka koostuu todella eritasoisista ja eri kehitysasteella olevista pojista. Tynkäviikkoon mahtuu kuusi tuntia teknistä. Aion rikkoa kaikkia sääntöjä, ja pitää tunnit. Meidän pitäisi tehdä metallityönä koru, jonka tekemistä aion opiskella itseni kanssa tiistai-iltapäivällä, ja vetää loppuviikolla tunnit. Tunneille pitäisi tulla tämä sama avustajaherra, mikä on mulle sitten sinänsä aivan_sama. Tunneista tulee sikahyviä, sillä mullahan on muodollinen pätevyys opettaa kyseistä oppiainetta. Apulaisrehtori voi pyyhkiä perseensä näillä puheillaan, mitä suputti tämän kohta-taas-työttömän avustajan kanssa. Mikä ainoastaan tässä jutussa sapettaa on se, että apulaisrehtori on hakemassa samaa virkaa samasta koulusta, mitä minäkin. Onhan se vallan hunajaa, kun pystyy jotain pahaa heittämään vastustajastaan haastattelussa. Sillä se nainen on niin kiero ja itsekäs, et sehän tekee mitä vaan päästäkseen paremman rahan makuun uudessa virassa.

Tapauksessani voimme todeta seuraavaa:
1) Sijaista aktiivisesti samassa koulussa muutaman vuoden ajan. Luo itsestäsi jees-mies, heitä kaikkien kanssa läppää mutta älä koskaan kerro todellisia ajatuksiasi. Myötäile kaikkia ja muista AINA hymyillä.
2) Sijaistamassasi koulussa avautuu virka. Ole tässä vaiheessa niin hyvää pataa virasta jäävän opettajan kanssa, että hän henkilökohtaisesti soittaa sinulle, ja kysyy olisitko kiinnostunut virasta. Ilmoita innokkuutesi ja sovi opettajan kanssa pitäväsi asia täysin omana tietonasi. Älä puhu kenellekään opettajanhuoneessa, ennen kuin opettaja itse avaa suunsa ja ilmoittaa lähdöstään.
4) Yritä pitää suusi kiinni, ettet lipsauta hakevasi virkaa. Ole edelleen se jees-jees-sijainen, jolla ei ole aivoja eikä omia ajatuksia. Kun apulaisrehtori kysyy joko olet virkoja hakemassa, vastaa epämääräisesti jostain mahdollisista jatko-opinnoista tai ulkomaankomennuksista, jotka selviävät vasta kesäkuussa.

Aina kuitenkin joku puhuu jollekin. Joku paljastaa "suurena salaisuutena" jollekin että toi karsee lävistetty ja tatuoitu sijainen, josta lapset niin kovin pitävät, meinaa perhana valmistua, kolmessa vuodessa, miten se nyt tollei, varmaan jonkun proffan kanssa maannu että on noin nopeasti opiskellut, kauheeta, hirveetä, pari herran siunausta ja ave mariaa, ei kai nyt oikeasti, härregyyd, virkaako se hakee voi hyvä luoja. Silloin tapahtuu se, mitä yleensä ihmismassassa tapahtuu - jako puolustajiin, vastustajiin ja en osaa/tiedä/ota kantaa -ihmisiin. Tällä erää apulaisrehtorin joukkuessa pelaa työttömyyskortiston varajäsen, 25 vuotta satamassa koneita korjannut yli viisikymppinen KARTSA, go go! Kartsaahan kun vituttaa aivan suunnattomasti, että joku turhantärkee blondiini tisseineen tulee teknisen työn luokkaan, ja ihan oikeasti uskaltaa käyttää vaikka sähköporaa! Onneksi se opetuksen laatu tuolla suunnattomalla opetuskokemuksella oli kuitenkin niin huono, että pääsi jotain sanomaan. Ja sitähän ei tähän kouluun oteta ensi vuodeksi töihin, eihän se oo käyny varmaan rippikouluakaan.

Lue: Tää koulumaailma on sairas. Tunnen jo nyt suunnatonta antipatiaa omaa ammattikuntaani kohtaan.

Näin lopuksi empiirisen tutkimuksen tuloksena kerron teille seuraavan:
Opettajanhuone jakautuu

kommunisteihin (niitä on yleensä 1-2, jotka aukovat päätään silloin kun pitäisi vaieta ja jotka nopeasti hiillostetaan ulos epäpätevinä)

viherpipertäjiin (se tätiryhmä, joka neuloo villapaitaa välituntisin opettajanhuoneessa ja parantaa toisten luokkien oppilaiden käytöshäiriöitä, yleensä pukeutuvat myös ugly betty -vaatemallistoon)

kanalaumaan (se suuri enemmistö, jotka ovat 20 vuotta olleet samassa koulussa töissä ja joiden hermot ovat menneet lomalle jo 60-luvulla ja joille rehtori on kaikki kaikessa, paras kaveri ja pahin vihollinen)

jeesustelijoihin (ne muutama jotka uskaltavat ääneen sanoa herran nimen vähän turhankin usein, heilastelevat usein pappien tai seurakunnan henkilökunnan kanssa)

pätijöihin (ne muutama, jotka oikeasti ovat ihan fiksuja, mutta joiden ääni ei koskaan kantaudu jeesustelijoiden ja kanalauman äänen yli ja siksi tuovat esille äänensä usein tilastojen muodossa, esim. "Helsingin Sanomissa julkaistiin tilasto, jonka mukaan 80% opettajista joutuu koulukiusauksen uhriksi jossain vaiheessa uraansa. Mitä me voimme tehdä estääksemme tämän?")

vaikenijoihin (eivät omista mielipiteitä eivätkä sano mitään ääneen, usein lapsi sairaana kotona jotta voivat lintsata tiimipalaverit tai opekokoukset, käyvät kerran päivässä opehuoneessa hakemassa kupin kahvia ja koko sen ajan tuijottavat lattiaa, eivätkä vahingossakaan puhu muille)

Kaikki se mukavuus ja ollaan niin kaikki samassa veneessä niin pitkään kuin teet niinkuin kaikki muutkin -meininki jatkuu OKL:stä opettajanhuoneeseen. Jälleen kerran allekirjoitan oman viisaan lausahdukseni, että opettajat ovat pahimpia koulukiusaajia.