Sijaistaminen
ja siitä virkaan hakeminen voi olla todellakin mielenkiintoinen
prosessi. Riippuu kenen kanssa kaveeraat, oletko joskus loukannut
jotakuta, kuka sinut tuntee, kuka sinua suosittelee tai millainen maine
sinulla on.
Sattuipa sellainen tapaus, että ihan mukava kortistosta työllistetty
koulunkäyntiavustaja lähti mukaani teknisen työn tunneille avustamaan.
Tunneille oli integroitu erityisluokan poikia ja loput pojista
olivatkin sitten suhteellisen vilperttejä. Ensimmäinen tunti sujui
hyvin, kaikki tekivät kivasti hommia eikä erkkapoikien mukanaoloa edes
huomannut. Toiselle tunnille lähetin yhden oppilaan hakemaan avustajaa,
sillä oli edessä työvaihe, jonka hienosti aikanani lintsasin
monialaisissa. Näin ne valinnat, jotka silloin ovat tuntuneet hyviltä,
mätkähtävät päin nassua. Damn it. No, avustaja saapui, alkoi
ensimmäisenä huutaa erkkapojille. Pojat hermostuivat ja alkoivat
miekkailemaan viiloilla. Niinpä jouduin itsekin ärjäisemään mutta
tilanne tokeni nopeasti, ja lopputunti sujui oikein kiitettävästi.
Seuraavana aamuna avustaja veti minut opettajahuoneessa sivuun, ja
ilmoitti että pitäisi vähän keskustella. Hän halusi ohjeistaa minua
tulevaisuuden varalle: "Kun tällainen kertakaikkiaan hallitsemattomissa
oleva tilanne tulee vastaan, lähetä ensimmäisenä erkkaoppilaat omaan
luokkaansa ja peru sitten lopputunnit. Oikeastaan olisi parempi, että
peruisit kokonaan tk-tunnit. Oikeastaan olisi parempi, ettet opettaisi
ainetta enää ollenkaan, kun et oikein tunnu sitä osaavan".
Jäin monttu auki. Perään hän tokaisi, että eikös se ole parempi, että
hän siitä minulle tulee sanomaan henkilökohtaisesti, että tiedän sitten
vastaisuuden varalta. En sanonut mitään, mutta otsassani kohosi ilman
Viagraakin melkoisen kokoinen mötikkä. Ennen viimeistä tuntia sinä
päivänä tulin opettajanhuoneeseen välitunnin lopulla. Avustaja seisoi
supattamassa apulaisrehtorille. Kun kävelin ohi, molemmat käänsivät
tyylikkäästi selkänsä minulle ja jatkoivat supattamista. Tämän jälkeen
apulaisrehtori tuli kysymään "Eihän sulla vaan ole enää tällä viikolla
teknistä?" ja että mikä koulutus minulla on opettaa sitä ja että ehkä
olisi parempi, etten enää koskaan opettaisi sitä, kun minun tunneillani
on ollut niin pelottavan vaarallinen tilanne.
Olenko siis niin sinisilmäinen, etten nähnyt tuossa
miekkailutilanteessa pelottavan suurta vaaraa? Totuushan on, ettei
mulla ole tietoa, millaisia väkivaltataustoja näillä erkkaoppilailla
on. Uskonko niin vahvasti omaan auktoriteettiini, etten edes tule
ajatelleeksi, että jotain vakavaakin voisi tapahtua, vaan riittää, että
kaikki tapahtuu valvovan silmäni alla.
HALUAN uskoa, että jokainen oppilas on tasavertainen, eikä minun
tarvitse tietää kaikista oppilaista kaikkea, vaan opiskella
oppilaantuntemusta työn ohessa. HALUAN uskoa, että jokaiselle
oppilaalle on suotava mahdollisuus tehdä teknisen työn tunneilla käsin
mahdollisimman monta työvaihetta, jotta silmän ja käden
koordinaatiokyky kehittyy, eikä tehdä kaikkea koneella heidän
puolestaan.
Ensimmäistä kertaa kohtaan raivolla tilanteen, jossa käytäntö ja siihen
saamani koulutus eivät kohtaa toisiaan. On olemassa määräys, ettei
sijainen mielellään pidä teknisen työn tunteja. On olemassa määräys,
että opettajan on seisottava oppilaan vieressä, kun hän poraa
KÄSIporalla. On olemassa määräys, ettei oppilaita saa päästää edes
kotoa tuodun lupalapun kanssa kotiin pääsiäiskirkosta, vaan heidän on
käveltävä opettajan perässä parijonossa takaisin koululle, jossa
opettaja vapautuu vastuusta eikä joudu oikeuden eteen selittämään, kuka
tämän lapun on väärentänyt.
Olen ensiviikolla kuudennella luokalla. Luokka koostuu todella
eritasoisista ja eri kehitysasteella olevista pojista. Tynkäviikkoon
mahtuu kuusi tuntia teknistä. Aion rikkoa kaikkia sääntöjä, ja pitää
tunnit. Meidän pitäisi tehdä metallityönä koru, jonka tekemistä aion
opiskella itseni kanssa tiistai-iltapäivällä, ja vetää loppuviikolla
tunnit. Tunneille pitäisi tulla tämä sama avustajaherra, mikä on mulle
sitten sinänsä aivan_sama. Tunneista tulee sikahyviä, sillä mullahan on
muodollinen pätevyys opettaa kyseistä oppiainetta. Apulaisrehtori voi
pyyhkiä perseensä näillä puheillaan, mitä suputti tämän
kohta-taas-työttömän avustajan kanssa. Mikä ainoastaan tässä jutussa
sapettaa on se, että apulaisrehtori on hakemassa samaa virkaa samasta
koulusta, mitä minäkin. Onhan se vallan hunajaa, kun pystyy jotain
pahaa heittämään vastustajastaan haastattelussa. Sillä se nainen on
niin kiero ja itsekäs, et sehän tekee mitä vaan päästäkseen paremman
rahan makuun uudessa virassa.
Tapauksessani voimme todeta seuraavaa:
1) Sijaista aktiivisesti samassa koulussa muutaman vuoden ajan. Luo
itsestäsi jees-mies, heitä kaikkien kanssa läppää mutta älä koskaan
kerro todellisia ajatuksiasi. Myötäile kaikkia ja muista AINA hymyillä.
2) Sijaistamassasi koulussa avautuu virka. Ole tässä vaiheessa niin
hyvää pataa virasta jäävän opettajan kanssa, että hän
henkilökohtaisesti soittaa sinulle, ja kysyy olisitko kiinnostunut
virasta. Ilmoita innokkuutesi ja sovi opettajan kanssa pitäväsi asia
täysin omana tietonasi. Älä puhu kenellekään opettajanhuoneessa, ennen
kuin opettaja itse avaa suunsa ja ilmoittaa lähdöstään.
4) Yritä pitää suusi kiinni, ettet lipsauta hakevasi virkaa. Ole
edelleen se jees-jees-sijainen, jolla ei ole aivoja eikä omia
ajatuksia. Kun apulaisrehtori kysyy joko olet virkoja hakemassa, vastaa
epämääräisesti jostain mahdollisista jatko-opinnoista tai
ulkomaankomennuksista, jotka selviävät vasta kesäkuussa.
Aina kuitenkin joku puhuu jollekin. Joku paljastaa "suurena
salaisuutena" jollekin että toi karsee lävistetty ja tatuoitu sijainen,
josta lapset niin kovin pitävät, meinaa perhana valmistua, kolmessa
vuodessa, miten se nyt tollei, varmaan jonkun proffan kanssa maannu
että on noin nopeasti opiskellut, kauheeta, hirveetä, pari herran
siunausta ja ave mariaa, ei kai nyt oikeasti, härregyyd, virkaako se
hakee voi hyvä luoja. Silloin tapahtuu se, mitä yleensä ihmismassassa
tapahtuu - jako puolustajiin, vastustajiin ja en osaa/tiedä/ota kantaa
-ihmisiin. Tällä erää apulaisrehtorin joukkuessa pelaa
työttömyyskortiston varajäsen, 25 vuotta satamassa koneita korjannut
yli viisikymppinen KARTSA, go go! Kartsaahan kun vituttaa aivan
suunnattomasti, että joku turhantärkee blondiini tisseineen tulee
teknisen työn luokkaan, ja ihan oikeasti uskaltaa käyttää vaikka
sähköporaa! Onneksi se opetuksen laatu tuolla suunnattomalla
opetuskokemuksella oli kuitenkin niin huono, että pääsi jotain
sanomaan. Ja sitähän ei tähän kouluun oteta ensi vuodeksi töihin, eihän
se oo käyny varmaan rippikouluakaan.
Lue: Tää koulumaailma on sairas. Tunnen jo nyt suunnatonta antipatiaa omaa ammattikuntaani kohtaan.
Näin lopuksi empiirisen tutkimuksen tuloksena kerron teille seuraavan:
Opettajanhuone jakautuu
kommunisteihin (niitä on yleensä 1-2, jotka aukovat päätään silloin kun pitäisi vaieta ja jotka nopeasti hiillostetaan ulos epäpätevinä)
viherpipertäjiin (se tätiryhmä,
joka neuloo villapaitaa välituntisin opettajanhuoneessa ja parantaa
toisten luokkien oppilaiden käytöshäiriöitä, yleensä pukeutuvat myös
ugly betty -vaatemallistoon)
kanalaumaan (se suuri
enemmistö, jotka ovat 20 vuotta olleet samassa koulussa töissä ja
joiden hermot ovat menneet lomalle jo 60-luvulla ja joille rehtori on
kaikki kaikessa, paras kaveri ja pahin vihollinen)
jeesustelijoihin (ne muutama
jotka uskaltavat ääneen sanoa herran nimen vähän turhankin usein,
heilastelevat usein pappien tai seurakunnan henkilökunnan kanssa)
pätijöihin (ne muutama, jotka
oikeasti ovat ihan fiksuja, mutta joiden ääni ei koskaan kantaudu
jeesustelijoiden ja kanalauman äänen yli ja siksi tuovat esille äänensä
usein tilastojen muodossa, esim. "Helsingin Sanomissa julkaistiin
tilasto, jonka mukaan 80% opettajista joutuu koulukiusauksen uhriksi
jossain vaiheessa uraansa. Mitä me voimme tehdä estääksemme tämän?")
vaikenijoihin (eivät omista
mielipiteitä eivätkä sano mitään ääneen, usein lapsi sairaana kotona
jotta voivat lintsata tiimipalaverit tai opekokoukset, käyvät kerran
päivässä opehuoneessa hakemassa kupin kahvia ja koko sen ajan
tuijottavat lattiaa, eivätkä vahingossakaan puhu muille)
Kaikki se mukavuus ja ollaan niin kaikki samassa veneessä niin pitkään
kuin teet niinkuin kaikki muutkin -meininki jatkuu OKL:stä
opettajanhuoneeseen. Jälleen kerran allekirjoitan oman viisaan
lausahdukseni, että opettajat ovat pahimpia koulukiusaajia.
perjantai, 6. huhtikuu 2007
Kommentit